Juhannusaattona aamulenkin jälkeen aloin miettiä, että nyt taitaa jotain tapahtua, kun emäntä kasaa kasseja kasaan. Pidin varmuuden vuoksi silmällä jokaista, joka liikkui. Emännän kantapäilläkin piti koko ajan kulkea, että en vain vahingossa jäisi yksin kotiin.
Puolenpäivän jälkeen alkoi tapahtua. Emäntä pani mut ja Rosan releisiin ja vei ulos. Joku auto siinä oli ja joku sieltä uloskin tuli. Ukkia ja mummia ei vain missään näkynyt. Mitähän tämä tarkoittaa... Ai, nyt meidän pitää odottaa jonkun vieraan kanssa. No nyt emäntä tulee niiden kassien kanssa. Mitä ihmettä tapahtuu??? Sit mut törkeesti laitettiin etupenkin lattialle pötköttelemään jonkun vieraan ihmisen jalkoihin. Voi taivahan vallat! No, ehkä se tyyppi onkin ihan ok, kun se välillä rapsuttelee silleen ihanasti, että silmät lipsuu kiinni.
Jalkoja jo alkoi puutua, kun pysähdyimme. Ja voi tavaton. Olimme tulleet paratiisiin. Täällä oli paljon nurmea ja puita. Mun piti ottaa oikein pari hepulia. Niin onnellinen olin. Sain juosta Rosan kanssa vapaana sinne tänne. Ihmiset meni taloon sisälle ja ulos. Oli siinä työ, että pysyin niiden perässä. Kun vahtimattakaan ei voinut olla.
Yht'äkkiä talon piha oli täys ihmisiä ja mut ja Rosa laitettiin hihnaan. Ehkä siksi, että mä vaan ihan vähän komensin niitä ihmisiä. Ne kun ei millään uskonut, että niiden pitää pysyä paikoillaan. Ihmisiä oli ainakin tuhatpäinen lauma ja oli todella vaikeata vahtia kaikkia. Rosa oli ihan käpynä. Halusikohan ne ihmiset sille jotain pahaa? En tiedä.
Valtavan valoilmiön jälkeen pääsimme kuitenkin nukkumaan aittaan. Lattialla oli vain niin paljon roinaa ja hiirenkakkaa, että piti mennä emännän jalkojen päälle nukkumaan. Rosa mokoma varasi itelleen emännän pääpuolen. No, voi olla, että emäntä olis tukehtunut, kun mun 25kg painava ruho olisi rojahtanut sen päälle.
Hyvin epämiellyttävän yön jälkeen pääsimme jälleen ulos. Onneksi se kamala hunnilauma oli jo lähtenyt. Jäljellä oli vain muutama kaksijalkainen ja pari teletappia. Ne teletapit oli aika kivoja. Ne anto mulle juustoleipääkin. En vain ymmärrä, miksi meidän piti edelleen olla releissä. Olisi ollut niin kiva juosta vapaana ja samalla vahtia muuta porukkaa. Voi tietysti olla, että ne ei oikein tykänneet mun haukkumisesta. Ainakin treeneissä muut sanoo sitä tosi kovaksi. Outoja tyyppejä.
Jossain vaiheessa minä ja Rosa päästiin vapaaksi. Oli muuten tosi hauskaa juosta ja välillä syödä ruohoa. Ne teletapitkin oli tosi kivoja. Välillä toinen niistä kävi taputtelemassa mua pään päältä tai selästä. Rosasta ne ei niin välittäneet. Voi olla, et ne ei välittänyt siitä sen takia, kun se pöhkö oli koko ajan ruokapöydän alla.
Sen koommin meitä ei enää kiinni laitettu ja saatiin juosta ihan vapaana koko ilta sekä seuraava päivä. Kyllä mua väsytti, kun vihdoin kotiin pääsin. Pari päivää meni nukkuessa ja palautuessa. Mä vaan ihmettelen sitä, miksi emäntä sanoi, että se ei enää koskaan ota meitä mukaan. Mullahan se rankkaa on ollut, kun koko ajan piti vahtia viinalle tuoksahtavia ihmisiä. Ne kun ei sitten millään meinannut mua totella. Ihme juttu!
Roope
ps. Voi olla, että emäntä laittaa myöhemmin muutaman kuvan juhannuksesta. Jos se edes osaa käyttää kuvansiirtolaitetta. Emäntä luulee kameran muistikortin olevan rikki. Mut miten se voisi olla, jos se pari päivää sitten toimi ihan hyvin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti