Siis se luento. Luento kertoi koulutuksen rakenteesta ja ideahan on juuri se, minkä kaikki tiedämme, mutta emme osaa toteuttaa: koulutuksen on oltava hyvin suunniteltu ja rakennettu, ennen kuin aloitetaan. Se ei voi olla sitä mitä minä teen. Eli teen mitä huvittaa ja koska huvittaa... Harjoitusten tulisi olla hyvin yksinkertaisia ja treenin aikana pitäisi keskittyä siihen mitä tapahtuu nyt ja tällä hetkellä. Meikäläinen kun treenaa, niin pyrkii sellaiseen treeniin, mikä palvelisi mahdollisimman paljon valmista suoritusta... VÄÄRIN!!!! Taas kerran... (tunnen syvää häpeää...) Tommyn sanoin, mitä yksinkertaisempi treeni on, sitä nopeammin koira oppii. Tässä siis syy, miksi olen tahkonut TOKOa kohta kaksi vuotta pääsemättä täydelliseen lopputulokseen.
Koulutuksen tärkeysjärjestys on kiinnittää huomiota omaan toimintaan, miten koulutus tapahtuu ja missä. Toisena tulee palkitseminen ja kolmantena palkinto. Itse treenaan lähes aina samassa paikassa, kotona harjoittelen hyvin harvoin ja palkkana aina naksutin, lihapullat sekä isona kiitoksena pallo. Onneksi pallo tulee palkkana vasta sitten, kun treeniaihe vaihtuu. (Edes jotain meni oikein...) Mutta jos ajatellaan lausetta, että miten toimit koirannäkökulmasta, niin en kai mitenkään. MINÄhän olen se joka käskyjä latelee... Toisinsanoen, en aina välttämättä ole niin mielenkiintoinen, kuin tulisi olla...
Palkkaamisessa tärkeintä on kiinnittää huomiota, mistä palkataan, mihin palkataan, meneekö palkka pois minusta vai tuleeko palkka minusta päin... Kuinka monta kertaa palkataan ja toteutuiko vahvistetiheys. Vahvistereaktiolla tarkoitetaan treenin kestoaikoja, jotka vaihtelevat, esim. 2 - 5 - 8 - 3 kertaa. Tämän olen tiennyt ja onneksi olen niin tehnytkin. Emmi jo aikoinaan teroitti, että pitää varoa, että koira ei pääse ennakoimaan. Mutta mihin suuntaan palkataan... Ymmärrän kyllä, että luoksetulossa palkka ei voi mennä minusta poispäin, vaan se tulee minulta. Mutta entä ruutuun meno? Sehän voi tulla minulta tai sitten se on ruudussa. Kumpi siis on oikein tai väärin...Yllätyksenä oli myös se, että koiralle annetaan 5s aikaa korjata virheellinen suoritus onnistuneeksi. Meikäläinen on tähän asti ottanut liikkeen uudelleen ja uudelleen aina niin kauan, että se onnistuu.
Apuvälineiden käyttö on ehdollistamista ja yleisesti ottaen ne ovat toimivia välineitä. Mutta ne pitää ensin opettaa koiralle ja tarkkailla koiran reaktiota niihin. Kouluttajalla täytyy olla varma käsitys siitä, minkälaista tarkkuutta vahvistaminen edellyttää. Tämä selittää sen, miksi välillä naksutin jäi multa pois. Huomasin jossain vaiheessa naksuttelevani ihan vain siksikin, että halusin koiran huomion. Nyt se on taas käytössä ja olen kiinnittänyt tähän enemmän huomiota kuin ennen. Tähän perustuu lause: opeta ensin itsellesi apuvälineen käyttö, sitten vasta koiralle. Mitä täsmällisempi koulutus, sen mukainen apuväline.
TIEDÄ MITÄ HALUAT JA MITÄ ET HALUA
Jokainen koira oppii parissa sekunnissa (ei mun mielestä...). Väärin tekemisen palaute on oltava kontrolloitavissa. Tämä on syy, miksi suositellaan palkaksi ruokaa eikä palloa. Ruoka palkkaa vain kerran, mutta esim. pallo palkkaa koko ajan. Niin kauan kuin koiralla on pallo suussa, se palkkaa itseään.
Tätähän siis piti kokeilla, kun tulin töistä kotiin. Roope noutajan tapaan ottaa aina suuhunsa jonkun lelun ja tulee ovelle huutamaan, kun tulen kotiin. Olen nyt kaksi päivää tehnyt niin, että otan sisääntullessani Roopelta pallon pois, katson sitä silmiin ja pyydän olemaan hiljaa. Roope on hölmistyneen näköinen ja ihan hiljaa. Annan lelun takaisin ja meteli alkaa taas. Otan pallon pois ja Roope hiljenee. Annan pallon takaisin kehujen kera ja taas alkaa meteli. Pallo pois ja Roope hiljenee. Annan Roopelle pallon ja se lähtee pois. Yes, 1-0 mun hyväksi. Tämä siis todella toimii. Nyt ei enää huudeta sille, että hae lelu tai ota lelu tai muuta yhtä tyhmää, vaan annetaan lelu, kun se on hiljaa.
TEE AINA KOULUTUSSUUNNITELMA
Mieti, mitä eläimen pitäisi tehdä, jotta se vahvistaisi oppimista. Mitkä ovat kriteerit? Kun eläin on antanut sen, mitä halusit, mitä teet seuraavaksi. Mistä tiedät, mikä on seuraava?
Koulutuksen rakenne:
- Tavoite pilkotaan osatavoitteiksi
- Toiminnan aikaansaaminen
- Alkuyleistys
- Vihjeen liittäminen
- Latenssi
- Ärsykekontrolli
- Yleistäminen
- Siedättäminen
- Määrä, kesto ja etäisyys
TOIMINNAN AIKAANSAAMINEN
Kun tiedät mitä haluat, houkuttelu mahdollisimman nopeasti pois. Muista palkkion suunta. Kohteet, opetetaan shapingilla (ei tajuu, ei tajuu), vihjeen liittäminen (sanallinen käsky) annetaan siinä vaiheessa, kun käytös on 80-90%:a tavoitteen mukainen.
ÄRSYKEKONTROLLI
- Toiminta tapahtuu antamalla vihje
- Toimintaa ei ole, jos ei ole vihjettä.
- Ei toimintaa, jos aiemmin on opetettu käsky.
- Toimintaa ei tapahdu, kun esitetään tuntematon vihje
- Käskyn jälkeinen toiminta on tärkeintä.
LATENSSI
- Aika, joka kuluu vihjeen antamisesta reaktion alkamiseen.
- Osa kaikkea koulutusta.
- Liittyy kaikkiin käytöksiin.
Toista harjoitusta ympäristössä, joissa voit pyytää käytöstä, esim. pihassa, lenkillä, kadulla, metsässä jne.
JOS KOIRA EI TEE MITÄ PYYDÄT
- Koira ei tunne vihjettä niin hyvin kuin luulet
- Ynpäristössä on jotain häiriötekijöitä, jonka aikana et ole harjoitellut.
- Koirasi teki virheen. Mitä sitten? Sellaista tapahtuu...
- Käytöksen koulutus on vielä kesken.
Toimintaan lisätään etäisyyttä, kestoa, toistojen määrää, vahviste aikataulujen käyttö.
LIIAN AIKAINEN MÄÄRÄN LISÄÄMINEN HEIKENTÄÄ TULOSTA
Et revi siitä...
Mielettömät muistiinpanot! Sitä on oltu hereillä luennolla :)
VastaaPoistaAihe oli mielenkiintoinen ;)
VastaaPoista