Virike vai aktivointi tai kenties koulutus

Viimeiset neljä päivää ovat kuluneet tiiviisti messarissa. Ensin torstai ja perjantai meni näyttelytiloja rakentaessa, sitten lauantai luennoilla istuessa ja sunnuntai Meten suoriutumista jännittämässä. Näiden neljän päivän aikana on tullut valtavasti uutta tietoa, uusia tuttavuuksia sekä mielenkiintoisia tilannekatsauksia. Kaikista vähiten elämyksiä antoi perjantai-iltana hellalle unohtuneen vedenkeittimen palo. Kiitos siitä uskoakseni kuuluu Roopelle, joka on näin vanhemmiten alkanut ratsata keittiön pöytiä mahdollisten ruokalöytöjen varalta. Onneksi ei mitään suurempaa vahinkoa syttynyt, vaan säästyimme ainoastaan kolme päivää kestäneellä palaneen käryn hajulla.

Messarissa lauantain luentojen aiheina oli Miia Kantinkosken pitämä Kivaa koiran kanssa - kotikoiran kanssa sekä Tommy Wirenin koulutuksen rakenne. Molemmat luennot olivat todella hyviä ja mielenkiintoisia, vaikkakin täysin erilaisia. Tässä muistiinpanojen yhteenveto:

Miia Kantinkoski:

• Aktivointi ja virikkeistäminen ovat kaksi eri asiaa. Aktivoinnissa käytetään aivoja, pohditaan ja opiskellaan uutta. Virikkeistämisessä tyydytetään käyttäytymistarpeita. Kävimme läpi virikkeistämistä.
• Luonnon oloissa koira käyttää hajuaistiaan saaliin löytämiseksi, vaanii ja raatelee sen syödessään. Siksi olisi hyvä tehdä ruokailusta hankalaa, esim. kongin avulla. Kotiin tullessani laitoin koirille silikonipalloihin, jotka muistuttavat kongeja, iltaruuan. Ruuan saamiseksi kumpainenkin käytti aikaa kaksi tuntia. Rosa oli uudesta ruokailutavasta niin innoissaan, että tuli luokseni yöllä pallo suussa ja häntä heiluen tahoten lisää virikettä. Hienoa, tämä siis toimii. Mutta en voi heitä kuitenkaan jättää keskenään syömään palloista, sillä jos Rosan pallo häviää vahingossa sohvan alle, käy se kuin yleinen syyttäjä Roopen kimppuun ja vaatii saada Roopen pallon itselleen.
• Koiralle voi tarjota erilaisia ruoka-aineita, esim. hedelmiä. Kumpainenkaan koira ei pistä poskeensa vahingossakaan raakoja kasviksia tai hedelmiä. Jos sitä ei ole kypsennetty ruuan seassa, niin antaa olla...
• Jäätyneen ruuan tarjoaminen. Eikös kieli jää jäähän kiinni? En taida kokeilla...
• Lepääminen ja lähellä olo omistajan kanssa sohvalla, samalla kun ihmiset keskittyvät TV:seen. Tämä on Rosalle hyvin luontaista. Kun asetun mukavaan asentoon sohvalle torkkupeiton alle, niin Rosa käpertyy kainaloon ja Roope jalkojen taakse. Toisinaan, kun Roopelle iskee mustasukkaisuus, se pompahtaa mahan päälle makaamaan, vaikka Rosa olisikin vieressäni.
• Kääriytyminen lämpöisen peiton sisään tai petaaminen. Koira kaipaa kaivamista. Ahaa, tämä selittää sen, miksi joka päivä töistä tullessani sänkyni on uudelleen pedattu. Tästä huolimatta en todellakaan aio rakennuttaa sisälle hiekkalaatikkoa tai muutakaan multakasaa...
• Pieneen tilaan änkevä - viittaa luolakoiran käytökseen.
• Sosiaalistaminen sekä kasvojen nuoleminen - lisää koiran hyvinvointia ja turvallisuuden tunnetta. Tästä lähin en kanna enää huonoa omaatuntoa, kun Rosa ja Roope haluavat kiehnätä ja pusutella. Jonkun käsityksen mukaan koiran suu putsaantuu 7 minuutin kuluessa. Eiköhän se sitten ole ihan puhdas....
• Ulkoiluun ja liikuntaan liittyy muitakin tarpeita kuin juokseminen. Lenkeillä kannattaa silloin tällöin suosia jorpakoissa lillumista sekä hajuaistin avulla ympäristön tutkimista. Tänään iltalenkillä päätin, että minulla ei ole kiire minnekään eikä minun tarvitse hoitaa kuntoani kovaa kävelemällä. Tuloksena sain rennot olkapäät sekä monta kaunista ohitusharjoitusta. Rosa ei ärähtänyt kertaakaan vastaantulevalle. Wau, sanoisinko.
• Koiran rodusta riippuen, pehmolelujen raateleminen. Kun koira raatelee pehmolelun muutamassa sekunnissa, se viittaa tappamisviettiin. On paljon helpompaa tyydyttää vietti ostamalla vaikka kirpparilta halpa pehmolelu, jonka se voi raadella muutamassa sekunnissa. Jos koira pääsee tappamaan, sitä viettiä ei enää vie mikään pois, ei edes pehmolelut. Glup, tästä järkyttyneenä tajusin, että Roope on tappaja. Tuo ihana luppakorva, joka on niin pehmeä ja kiltti... Ehkä sittenkin haen kirppareilta niitä pehmoleluja...
• Haisteleminen. Voi treenata veri-, nakki- tai ihan mitä vain jälkeä. Pääasia on, että tuuli kulkisi jäljestä poispäin, jolloin koira ei saa hajua ilmasta, vaan sen on pakko ottaa haju maasta. Tätä voisin ehkä kokeilla... Kerran kokeilin jälkeä linnulla ja Roope raateli sen niin, että ei jäänyt kuin raato jäljelle. Ainiin, Roopehan oli tappaja...
• Ruuan voi heittää nurmikolle, tavaroita voi piilotella. Pääasia on, että koira joutuu etsimään. Meeri on joskus leikkinyt Roopen kanssa piilosilla oloa metsässä ja aina kesäisin käyn heittämässä palloa metsässä niille. Eiköhän tuo riitä...
• Paimentamisvietti: kontrolloi liikkuvia esineitä, esim. palloa tai tokoseuraaminen eri vauhdissa. Palloa kummatkin rakastaa ja varsinkin futispalloa. Seuraamistreenissä tuleekin yleensä täyden kympin suoritus silloin, kun sekoitan kävelyä, hiipimistä sekä juoksemista samaan treeniin. Hmmm..., ovatko nämä koirulit paimentajia...?

Summa summarum: TUTUSTU KOIRAASI, ANNA SILLE MAHDOLLISUUS
Jep, jep. Haen kirpparilta vanhoja futispalloja sekä pehmoleluja. Kätken ruokaa silikonipalloon sekä teen lihajäädykkeitä koirilleni.

Tommyn muistiinpanoihin täytyy ensin paneutua, joten kirjoitan ne tänne myöhemmin.