Lauma hajoaa

Nyt se tapahtui, teini kasvoi ja muutti kotoa pois. Näin alkuun minä tunnen itseni rentoutuneeksi, mutta koirat ovat masentuneita. Niinhän se on, lauma ei ole kasassa ja silloin on jotain vialla, koirien mielestä...

Pari viikkoa sitten Meeri aloitti muuttohässäkän valmistelun. Pakkasi kassin silloin, toisen tällöin. Pakkaaminen ei ollut mitenkään teatraalista, mutta silti Rosa siihen reagoi. Se alkoi vahtia Meerin askeleita, käveli sen perässä ja kerran bongasin sen nukkumasta Meerin vieressä, mitä se ei koskaan aikaisemmin ollut tehnyt. Roopen reaktio ei ollut mitenkään silmin havaittavissa, vaan se oli neutraali oma itsensä.

Muuttopäivänä koirulit lähti mummolaan muuttolomalle ja minä aloin pakata lapseni vähäisiä tavaroita muuttolaatikoihin ja jätesäkkeihin, niitä,mitä vielä ei oltu pakattu. Kuormaa meni ulos ovesta ja lopulta yhdeksän jälkeen illalla laskeutui rauha. Seuraavana aamuna aloitin uudelleen sisustamisen ja tyhjäksi jääneestä huoneesta tuli itselleni rentoutus/jumppahuone. Olin jo melkein valmis, kun koirulit palautuivat kotiin.

Ovesta tullessaan koirat pitivät ihan samanlaisen riehun kuin aina ennenkin. Huoneisto tsekattiin, mutta Meeriä ei löytynyt. Rosa rauhoittui hetken etsimisen jälkeen, mutta Roope asettui Meerin huoneen ulkopuolelle vahtiin ja vahti jokaista askelta minkä minä tai ukki otimme. Se ei liikkunut siitä mihinkään, vaikka kävin välillä parvekkeella.

Kun kaikki oli valmista, koirat pakattiin autoon ja lähdimme katsomaan Meerin uutta kotia. Ajattelin, että tilanne rauhoittuisi sillä, kun näkisivät oman mussukkansa uudessa ympäristössä. Roope oli Meerin nähdessään onnellistakin onnellisempi ja kulki Meerin jaloissa lähes koko siellä olon ajan. Rosa taas, hmmm...., se käveli uudessa asunnossa edestakaisin jonkun aikaa, mutta sitten otti paikkansa pöydän alta. Roope rauhoittui vasta myöhemmin, kun olimme jo ehtineet juoda kahvit ja syödä pullat. Roope kävi pitkälleen Meerin viereen eikä tullut lähellenikään.

Pois lähtiessämme Roope tallusteli rauhallisin askelin rappusia alas Meerin kanssa, teki mitä Meeri sanoi ja katsoi sitä palvovasti. Roopen käytöksestä tuli hyvin selville, miten vahvaksi saattaa lapsen ja lemmikin välinen suhde tulla. Onhan heillä jo melkein seitsemän vuotta historiaa takana ja niihin vuosiin mahtuu paljon kokemuksia ja tunteita. Uskon kuitenkin, että Roope tästä toipuu ja piristyy. Asuuhan Meeri aika lähellä ja on luvannut ottaa hoitoon oman mussukkansa aina silloin tällöin...