Roope ja Rosa

Roope ja Rosa

torstai 16. kesäkuuta 2011

Hyvä, ei hyvä, hyvä, ei hyvä...

On päiviä, jolloin kaikki menee pieleen aamusta asti. Sellainen päivä mulla oli tänään. Heräsin hyvissä ajoin jo ennen herätyskellon soittoa, jotta varmasti kerkiän ottaa kaikki vastoinkäymiset vastaan, mitä tällä päivällä on tarjota.

Varsinainen aamu meni töissä oikein hyvin. Muistin tehdä kaikki tarvittavat tehtävät ajoissa eikä mikään paikka hajonnut. Mutta kun lähdin tekemään työtä, mikä ei olekaan ihan rutiinia, niin siitä se alamäki sitten alkoi.

Laittaessani eilen vietetyn työkaverin 50v juhlien kuvia koneelle, huomasin niiden olevan surkeaakin surkeimpia. Ehkä muutama testikuva oli onnistunut, joka oli otettu kahvikupeista ennen juhlien alkua sekä päivänsankarille annetuista kukista. Seuraavaksi sössin viikkotyöohjelman niin pahasti, että siitä ei saa enää mitään tolkkua eikä virhettä voi edes kumota, kun tuli painettua tallenna -nappulaa. Ja tietenkin tämä viikkolista on tehty kolmelle seuraavalle vuodelle. Itku kurkussa anelin apua atk-vastaavalta, joka tietenkin oli tänään koulutuksessa. Ongelma jäi ratkaisematta ja odottelemaan huomista, jolloin saan huutia ja toivottavasti myös apua... Katsoin parhaimmaksi tulla kotiin jo aikaisemmalla bussilla, niin pahasti otti päähän. Ja tietenkin kotiin tullessani huomasin EKK:n lehden tulleen, missä oli artikkeli kisaan valmentavista TOKO treeneistä. Siinä kerrotaan juuri samoista ongelmista, missä minäkin painin. Artikkelissa liikkeet tehdään samallalailla, kuin mihin minäkin treeneissä pyrin, mutta ainakaan ne ei meillä pelitä. Ehkä se johtuu siitä, että minä en jaksa treenata neljänä iltana viikossa, viisi minuuttia kerrallaan.

Murheen murtamana otin koirat ja vein ne uimaan. Olin saanut eilen illalla 2,5h tuntia yksityisopetusta kameran käytöstä ja päätin lähteä kokeilemaan, muistanko edes puoliakaan, mitä mulle on sanottu. Muistinhan minä, mutta vasta kuvia katsoessani kotona koneelta. No, oli mulle jotain jäänyt päähän ja tässä todiste siitä:







Nyt alan olla hyvällä tuulella. Onko hyvän tuulen syy se, että söin lähikaupan isoimman jätskin vai se, että rakastan omia kuviani. Sitä ei tiedä. Vai onko syynä yli 100:n kuvan selaaminen miettien samalla, "hyvä, ei hyvä, hyvä, ei hyvä, ei hyvä, ei hyvä..."jne. Kuvia katsellessa ei enää murheita muistella =).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti