Roope ja Rosa

Roope ja Rosa

perjantai 6. tammikuuta 2012

Roope ja sen hyppyjen hulluus

Jos mielii mennä joskus agikisoihin, niin sitten kannattaa aloittaa epävirallisista. Kun epävirallisia on vain silloin tällöin, täytyy mahdollisuuden tullen mennä sijaisen kanssa, jos ei päätähti kykene. Niin kävi nytkin. Rosa oli heikossa hapessa vatsataudin vuoksi ja sijaiseksi lähti Roope.

Roopella on tällä hetkellä edelleen takareiden lihakset hieman jumissa, mutta muuten teräskunnossa. Se oli koko ajan tarkkaavaisena kerjäämässä multa huomiota ja lihapullaa ennen möllikierroksen alkua. Kun möllimaksien vuoro tuli, veteraani Roope oli valmiina taistoon.

Kuvat: Sini Hiltunen (kamera oli lainakamera ja siksi kuvat ovat hyvin epätarkkoja)

Hypyt sujuivat loistavasti ja kaikenlisäksi keho näyttää olevan oikeassa asennossa hypätessä sekä nokka kohti seuraavaa estettä.



 Kun itse olen hieman kateissa...
 ...koira menee just sinne, minne keho ohjaa, eli puomin ohi ja pari peruutusaskeleen jälkeen vinosti puomille...
 ... ja hienosti alas puomilta...,

Kahden hienon möllikierroksen jälkeen lopullinen sijoittautumisemme oli 5:s. Olin ihan tyytyväinen tähän ja tuloksesta intoutuneena ilmoitin meidät kisarataa kokeilemaan.

Mehän olimme aamu kymmenestä asti kuluttaneet päivää kisa-alueella ja kun kisaradan vuoro tuli, oli kello jo lähes kaksi iltapäivällä. Sehän on Roopen päiväunien aika. Eli mitään ihmeitä ei ollut odotettavissa...

Aluksi innostin Roopea, vein sen ensimmäisen esteen taakse, kävelin esteen ja putken väliin ja annoin lähtökäskyn. Mitä tekee Roope? Katselee ympärilleen ja taakseen... Toinen käsky..., kolmas käsky... Neljännen kohdalla kävelen hieman Roopea kohti ja innostan lähtöön. Roope lähtee, hyppää hypyn, sukeltaa putkeen ja tuijottaa edessä olevaa estettä. Mieli tekisi kiertää, mutta saan kuin saankin Roopen hyppäämään hypyn ja sieltä kepeille.
 
                                      
 Hieman epäonnistuneen keppien jälkeen tulee putki, Roope sukeltaa putkeen ja kääntyy takaisin paluumatkalle. Oi ei, heti takaisin putkeen ja sieltä A:lle. A-este on Roopelle jotain sellaista, mitä se rakastaa. Se sai jostain ihmeestä voimaa ja riensi A-esteelle ja seuraavalle putkiosuudelle, mutta siihen se sitten tyssäs.
 Kahdesti yritin Roopen saada hyppäämään estettä, mutta se meni alitse ja lopulta lähti kentältä.
Kiitin tuomaria ja lähdin Roopen perään.

Kokonaisuutena olen äärettömän tyytyväinen päivään. Tiedän sen, että Roope ei ole enää agi-iässä/kunnossa, mutta sain varmuutta itselleni ja vahvistuksen sille, että Rosan kanssa vielä kokeillaan, kunhan sen pakki kestää...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti