Monenmoista selkäkipua

Kun Roopen selän sai parempaan kuntoon, alkoi Rosan selkä oireilla. Se oli aikamoinen yllätys, sillä tähän asti Rosa on ollut terve ja lämpökamerallakin katsottuna selkä ollut loistavassa kunnossa. Niinhän se on, onnettomuudet eivät tule kello kaulassa, sen sain taas huomata.

Muutama viikko sitten olimme tavanomaisella aamulenkillä lähimetsässä. Rosa käveli aivan rauhallisesti selkäni takana ja äkkiä kuului kimeä vinkaisu. Rosa tuli luokseni täristen ja apua katseellaan anoen. Mitään vikaa ei kuitenkaan koirasta löytynyt, joten kävelimme lenkin loppuun. Koko metsälenkin aikana Rosa ei pomppinut kiveltä kivelle tai juossut hurmiossa Roopen perässä. Se kulki aivan jalkojeni läheisyydessä. Vasta kotona alkoi rajumpi oireilu, tärinä ja hännän vetäminen jalkojen väliin. Se söi normaalisti, mutta syötyään ei mennytkään sohvalle loikoilemaan vaan käpertyi omaan punkkaansa.

Ensijärkytyksessä soitin eläinlääkärin vastaanotolle, joka suositteli odottelemaan muutaman päivän, josko oireet hälvenisi. Kolme puhelua kaverille, joka oli sitä mieltä, että odota. Kaksi tekstiviestiä sukulaisille, jotka suosittelivat myös odottamaan seuraavaa arkipäivää. Niin minä odotin ja syötin Rosalle naapurilta saamiani kipulääkkeitä.

Viikon verran Rosa söi kipulääkkeitä ja teimme vain rauhallisia remmilenkkejä. Oireet alkoivat pikkuhiljaa hälvetä ja menimme viikon jälkeen ensimmäiselle metsälenkille. Se oli selvä virhe, sillä sen seurauksena olimme jälleen nolla tilanteessa. Kivut sekä vaikeasti liikkuminen alkoi uudelleen. Nyt metsälenkistä on kulunut lähes viikko. Oireet ovat poistuneet, mutta ei kipulääkkeillä, vaan joka iltaisella kevyellä hieronnalla. Kiitos ihanan Ullan, sain lähes terveen koiran takaisin. Vielä on hieronta iltoja edessä, mutta nyt Rosa pääsee astumaan jo pari rappusta ylöspäin sekä loikkaa sohvalle nukkumaan. Enpä olisi koskaan uskonut, että voisin olla onnellinen siitä, että koira pääsee sohvalle =).

Mikä Rosan selkään tuli, on ikuinen salaisuus. Tuskin mikään luu on murtunut tai mennyt sijoiltaan. Luultavasti vain lihasvenähdys. Oireet olivat kyllä aika hurjia, hieman samanlaisia kuin Roopella viikko sitten mölliagikisojen jälkeen. Roope sai aivan karmean tärinäkohtauksen ja vain seisoi. Tällä kertaa en mennyt paniikkiin, vaan tein kevyen hieronnan, annoin sille kipulääkkeen ja nostin sen sohvalle nukkumaan peiton alle. Aamulla Roope oli taas oma itsensä.

Tiedusteltuani oireiden syitä ihmisfyssariltä, oli hän sitä mieltä, että jokin lihaskerroksista oli hieman pettänyt nopean jäähtymisen vuoksi. Tästä opin sen, että laitan AINA molemmille takit päälle treenien jälkeen, jolloin lihasten jäähtyminen tapahtuu hitaammin. Rosan  takki on vielä ompelimossa, mutta Roopella on jo ihana ulkoilutakki, jossa on silkkinen vuori :).