Roope ja Rosa

Roope ja Rosa

perjantai 26. lokakuuta 2012

Jälkee, hakuu ja kiekkoo

Aika kuluu mukavasti koirien kanssa harrastaen. Mitään stressiä en enää ole ottanut saamattomuudestani, sillä joka päiväinen sade on saanut mut tykkäämään olohuone treeneistä. Lähes joka ilta ollaan vähän treenattu kiekkoa. Messarin näytökseen on vielä kuukausi aikaa ja nyt olen jo päättänyt koreografian sekä sen, että lähden sinne Roopen kanssa. Rosa on kuitenkin silloin juoksussa, joten se menee mummolaan hoitoon.

Pari viikkoa sitten oli aivan mielettömän ihana sunnuntai, vaikka aamupäivällä hieman satoikin. Lähdin kaverin kanssa 10km päähän vetämään koirille verijälkeä ja koska se oli jo neljäs kerta, oli aivoissani tapahtunut jotain joka muistuttaa oppimista.,Kertasin joka mutkassa ja joka potkulla, mitä mikäkin kohta tarkoittaa ja mihin suuntaan sen jälkeen mennään. Ensin tehtiin kaverille jälki ja sitten mulle. Merkkaamiseen käytettiin reilusti pyykkipoikia, että emme varmasti eksyisi jäljeltä, jos sattuisi käymään niin, että koira ei jälkeä löytäisikään. Tämän jälkeen suunnistettiin autolle. Vahinko vain, että kaunis rauhallinen sunnuntai oli saanut muutkin liikkeelle, sillä portilla odotti jo pari ihmistä ja koira, joilla oli muovikassissa verijäljen tekovälineet. "Prkl, jos menevät sotkemaan meidän jäljet..." .mietittiin, mutta nopeasti ajatus vaihtui jo toiseen, kun huomasimme tien vieressä olevia sienestäjien autoja. "Mitenköhän tässä käy?"

Kotona verijäljen vanhentumista odotellessa trimmasin Roopen. Sen turkki oli ollut jo pitkään siinä kunnossa, että viikatetta olisi syytä käyttää. Trimmaus onnistuikin lähes täydellisesti, sillä vasta ihan loppuvaiheessa, kun jäljellä oli enää takajalat ja häntä, kone sanoi pari kertaa "köh, köh" ja siihen päättyi sen tarina. Ei siinä muu auttanut, kuin ottaa Fiskarsit esiin ja hoitaa homma sillä loppuun. Häntään jätin karvan, sillä aika totaalisesti loppui kesken ja oli pakko lähteä jälki/haku treeniin.

Treenivuorossa ensimmäisenä oli Rosan jälkitreeni. Rosa ei tällä kertaa keskittynytkään hajuun, vaan juoksenteli jäljellä edestakaisin etsien jotain. Vähän väliä jouduin pysähtymään ja osoitin sille jälkeä. Ihan pienen hetken se jaksoi keskittyä, mutta sitten se lähti taas juoksentelemaan mihin sattui. Nyt oli tainnut jälkigurulle tulla liian kova haaste. Menimme kuitenkin jäljen loppuun, mun ohjauksen varassa. Kaverille oli käynyt vielä pöllömmin. Sillä ei pelkästään koira ollut hakusessa, vaan treenaajat olivat molemmat, sillä joku onneton luupää oli kerännyt kaverin pyykkipojat puista ja puskista. Mitähän lie silläkin luupäällä ollut mielessä? Luuliko se, että joku on unohtanut pyykkipojat metsään??? Ja päättänyt kerätä ne pois, että ei roskattaisi luontoa??? Vai luuliko, että ne saattaisivat olla keräily harvinaisuuksia ja ne kannattaa ottaa talteen???? Outoja tyyppejä sitä kulkeekin metsässä...

Rosan jälkitreenin jälkeen oli Roopen hakutreenin vuoro. Pikaohjeet Päiville ja sen jälkeen Päivi piiloon metsään. Sovittiin, että Roopelle annettaisiin ääniapu, sillä ilman sitä se ei vielä osaa lähteä ketään etsimään. Ensimmäisellä kierroksella Roope lähti innokkaasti juoksemaan kohti maalia, sitten jostain syystä se lähti paluu jäljelle ja takaisin luokseni. Uusiksi, tällä kertaa ääniapu oli kovempi ja Roope singahti suoraan maalille. Kohta se juosta suhahti takaisin luokseni hakupatukka suussa ja heitti sen jalkoihini. Korjasin sen talteen ja sanoin Roopelle "missä" -käskyn. Sitten mentiin niin että suhina kävi ja suoraan maalimiehen lihapullille. Toisella kierroksella Roope juoksi samantien käskystä maalimiehen luokse, otti patukan ja tuli luokseni. Kun jälleen annoin Roopelle käskyn "missä", se katsoi metsään päin ja lähti. Tunsin, kuinka liina liukui käsistä ja sitten huomasin jääväni yksikseni lähtöviivalle. Roopea se ei haitannut, sillä sillehän oli joka tapauksessa pullia tiedossa. Ei siinä auttanut muu, kuin yksinään mennä perässä ja naureskella hassulle koiralle. Ehkä me tarvitsemme vielä hieman tukea tässä yhteistyön luomisessa... ;). Onneksi sitä on jo keväällä tulossa espanjanvesikoiraharrastusyhdistyksen kautta =)!

Noin viikon verran meni, kun joka ilta hieman harjoiteltiin pujottelua jalkojen välistä. Nyt se jo alkaa sujua molemmilta tosi hyvin ja huomenna on tarkoitus siirtää harjoitus ulos. Toivottavasti se onnistuu myös siellä häiriön alla, sillä paikalla on muitakin. Tarkoitukseni olisi, että messarissa Roope pujottelisi mun jalkojen välistä noin kuusi kertaa putkeen. Sitä en vielä ole päättänyt, heitänkö joka pujottelun jälkeen kiekon vai vasta tämän kuuden pujottelun sarjan jälkeen. Varsinaisia heittoja ei sisällä ole kyennyt tekemään,vaan Roopen kanssa olen treenannut pysty -ja vaakaheitto kopitusta. Tämä onnistuu jo kolmella kiekolla. Oujee!!! Rosan kanssa homma hieman takkusi, sillä Rosahan ei ole suostunut ottamaan kiekkoa suuhunsa. Mutta yhtenä iltana vain tajusin kokeilla, mitä tapahtuisi, jos käännän kiekon väärinpäin. Niin, että reunat sojottavat ylöspäin. Ja hitsi hitsi, tämä pelitti! Nyt ollaan Rosankin kanssa päästy harjoittelemaan kiekkoilua niin, että se ottaa ns. kopin kädestä. Vihdoin... =)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti