Roope ja Rosa

Roope ja Rosa

maanantai 29. lokakuuta 2012

Kiekkoja, hyppyjä ja ohituksia

Olohuone treenit alkavat kantaa hedelmää. Kiekon heitossa Roopen kanssa on edetty jo sille tasolle, että sille voi heittää koppeja jo viidellä kiekolla. Aina välillä kiekko jää vielä törröttämään sen hampaiden väliin, mutta sillä on jo katse suunnattuna kohti seuraavaa lentävää kiekkoa ja aivot käy täysillä, kun se miettii, miten seuraavan heiton saisi kiinni. Itselläni on pystysuuntaiset heitot vielä vähän hakusessa, mutta suurin osa heitoista onnistuu. Pujottelu jalkojen lomitse on edistynyt jo siihen pisteeseen, että olen rohjennut ottaa kiekon treeniin mukaan. Roope pujottelee hienosti ainakin neljä kertaa, sen minkä olohuoneessa kykenee ja palkaksi heitän kiekon. Tai ainakin niin toivoisin Roopen sen asian niin ottavan. Heitto nimittäin ei mene ihan putkeen, sillä se sujahtaa Roopen nenän edestä lattialle. Positiivisena asiana sanoisin, että tajusin heittokäden merkityksen. Jos heitän samalla kädellä, kuin minkä jalan alta Roope sujahtaa, niin heitto kopsahtaa sen nenään. Kun heittää vastakkaisella kädellä, kiekko sujahtaa sen nenän edestä, eli toivoa on, että Roope jonain päivänä saisi kiekon kiinni.

Rosa on myös hiffannut kiekon kopittelun merkityksen. Viime lauantaina ulkotreeneissä se meni ihan kipsiin, eikä suostunut juoksemaan kädessäni olevan kiekon luokse, vaan sille piti heittää pelkästään rollereita. Mutta tänään Rosa jo hyppäsi kädessäni olevalle kiekolle, eikä sitä enää haitannut, vaikka kiekko oli välillä oikein päin. Pujottelu Rosalla on vielä hakusessa, sillä sen pää jostain syystä menee edelleen harjoitteesta sekaisin ja sen jalkoihin kasvaa jousitukset ja se aloittaa hullunlailla edestakaisin hyppimisen. Sinnikkäästi kuitenkin ohjailin Rosaa ja sain kuin sainkin sen menemään neljän pujottelun verran. Kiekkoa en kuitenkaan heittänyt. Kopittelussa Rosa ei vielä ole sillä tasolla, että se malttaisi ottaa sen kiinni.

Ohitusharjoituksissa olemme edistyneet ison harppauksen eteenpäin. Rosa tulee nykyään nätisti viereeni, eikä enää vaani vastaantulevia koiria. Viikko sitten näkyi ensimmäiset merkit siitä, että Rosan päässä oli alkanut raksuttaa ja se kuumeisesti mietti, miten haluiaisin sen ohittavan vastaantulevat koirat. Se alkoi koiran nähdessään haistella maata ja oli niinkuin sitä ei olisikaan. Ihan niinkuin Roope aikaisemmin teki. Tähän en puuttunut milläänlailla, joten se jäi. Taas meni muutama päivä, että se meni vain ohitse ja se siitä. Nyt tänään se ensimmäisen kerran tuli hakemaan multa namia hyvän käytöksen johdosta, mutta ei sitä kuitenkaan kyennyt syömään, vaan räkäs sen maahan. Hyvänä haasteena näimme Lissun iltalenkillä. Susa yritti selittää Lissulle, että älä mene Rosan luokse, sieltä tulee hammasta. Varoituksesta huolimatta Lissu tuli, eikä Rosa tehnyt elettäkään. Seisoi vain ja katseli ympärilleen. Ainoastaan Leevi sai Rosaan jotain eloa, niillä kun aina ollut jonkinlainen perverssiä muistuttava tapaamisrituaali.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti