Roope ja Rosa

Roope ja Rosa

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Hakua kolmannella kerralla, osa II

Espanjanvesikoiraharrastusyhdistyksen järjestämä Haku viikonloppu 27-28.4.13
Kouluttaja: Tiina Paavola

Niinhän tässä kävi, että kolmen päivän jälkeen tapahtumasta en muista juuri mitään treeneistä. Mutta se, mitä muistan, tulee tässä;

Treenit alkoivat suunnitelma palaverilla, niin kuin edellisenäkin päivänä. Jokainen sai esittää oman toiveensa päivälle ja mun toiveena oli vahvistaa näytä -käskyä, saada lisää hämäystreeniä Roopelle, sekä vahvistaa leikki-intoa maalimiehen kanssa. Pennuille oli tarkoituksena saada vahvistusta itsenäiseen työskentelyyn. Tällä kertaa ei metsään oltu erikseen merkattu lähtö -eikä piilopaikkoja, sillä siellä oli selkeät polut ja piilopaikat. Paikkana kun oli usein hakutreeneissä käytetty paikka.

Ensimmäisellä kierroksella Roope lähetettiin neljälle maalimiehelle ääniavun saattelemana. Erona eiliseen oli se, että ensimmäisen maalimiehen luota se palasi mun luokse just siihen, mistä se oli lähetetty. Toisen ja neljännen maalimieheltä paluupaikka oli siirtynyt polulla metrin verran eteenpäin keskiviivalla. Ensimmäisen siirron aikana Roopelle piti huutaa, että täällä ollaan, jotta se olisi löytänyt mut. Toisella kertaa se osasi jo ennakoida mun siirtymisen. Kolmas maali oli piilo, jonka etäisyys keskiviivalta oli vain muutamia metrejä. Sinnekin se meni ääniavun kuultuaan. Viides maalimies löytyi aivan läheltä, mutta tarkoituksena olisi ollut, että Roope olisi löytänyt sen ilman ääniapua. Sitä sai innostaa ja innostaa, eikä se tehnyt elettäkään, että olis lähtenyt liikkeelle, kunnes lopulta sille annettiin ääniapu. Palkkana Roope sai nakkia ekalta ja kolmannelta maalimieheltä, pallon kanssa leikkimistä toiselta maalimieheltä ja iloista taisteluleikkiä viidenneltä maalimieheltä.

Toisella kierroksella odottelimme vuoroamme vähän matkan päässä startista. Kun Roope kuuli kouluttajan äänen radiopuhelimesta, se ampaisi välittömästi itsensä liikkeelle ja oli jo treenipaikalla, kun minä vasta sain luuni kasaan ja lähdin sen perään. Tällä kertaa maalimiehiä oli vain yksi, kouluttaja. Roopelle oli tarkoitus saada intoa peliin, jotta se alkaisi kunnolla leikkimään maalimiehen kanssa. Maalimies hihkaisi iloisesti Roopelle heippa heit ja lähti juoksemaan metsän syvyyksiin, samalla minä käänsin Roopen poispäin. Se osoittautuikin turkasen raskaaksi, kun Roope koko painollaan ja lihasvoimallaan yritti samaan aikaan kääntää itseään siihen suuntaan, minne kouluttaja lähti. Sitä vääntämistä ei onneksi kauaa tarvinnut tehdä, kun sain luvan lähettää Roopen matkaan. Roope ampaisi ja palasi kohta rulla suussa. Näytä -matkalle tarvittiin vielä hiukan ääniapua. Tällä kertaa palkkana oli iloista riekkumista maalimiehen kanssa. Koska tässä vaiheessa Roope oli jo niin ihastunut treeneihin, se jaksoi vähän taistella lelustaan, kunnes se paineistui. Jotta Roope olisi saatu jälleen rentoon leikkitilaan, piti sille syöttää hieman nakkia ja jatkaa sitten leikkimistä.

Pentujen osalta treenaaminen alkoi samalla lailla kuin edellisenä päivänä, namin syöttämisellä. Yksi pennuista osoittautui lajin proksi, sillä sen kanssa treeni edistyi jo niin paljon, että sen kanssa pystyi tekemään ihan oikeita lähtökäskyjä ja se upposi ainakin 15 metriä metsään.

Mitä huomasin Roopesta? No sen, että lähtöpaikka pitää olla selkeästi polulla, joka vie maalimiehelle. Jos Roopen kanssa jäätiin vähänkin keskiviivan tuntumaan, se otti häiriöhajua keskiviivalta. Roope rakastaa yllätyksellistä palkkaamista, nameja ja leikkiä vuorotellen. Se jaksaa juosta pitkiäkin matkoja ruokamerkin vaihdoksen jälkeen. Sen itseluottamusta itsenäiseen työskentelyyn tulee vielä vahvistaa.

Treeneissä nähtiin paljon onnistumisia, paljon edistymistä ja paljon iloisia koiran ilmeitä. Sovittiin, että ensi syksynä taas tavataan, niin hauskaa meillä oli =).

 Rullapoika Roope
 Haukkumisen harjoittelua
 Pennun itsenäiseen työskentelyyn vahvistamista
Pennun opettamista lähtökäskyyn ja maalimiehelle menoa


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti