Roope ja Rosa

Roope ja Rosa

torstai 13. helmikuuta 2014

Paluu raiteille

Tänään alkoi olla ensimmäisiä merkkejä siitä, että arkinen elämä alkaa palata omille raiteilleen ja elämä jatkuu. Kaikenlaista tunne myllerrystä on ehditty kokea.

Pari päivää uutispommin jälkeen ajattelin harjata Roopen turkin. Vaan Roope ei halunnut tulla luokse, se vain makoili sohvalla ja ihan vähän raotti silmiä ja antoi ymmärtää nukkuvansa nyt. Seuraavana päivänä tätä töissä ihmettelin kaverille, niin hän tuumas tähän, että "mieti nyt. Ensin käydään eläinlääkärissä ja sitten ollaan alla päin ja itkeskellään pari päivää. Mitä luulet koiran tuntevan silloin?" No niin, varmasti luuli joutuvansa piikille.

Lähes joka arki-ilta katselen telkusta Emmerdale sarjaa sohvalla. Viimeisen viikon aikana olen huomannut, että Roope kaivautuu kainaloon rapsuteltavaksi ja suukoteltavaksi. Olemme siis sinut ja suhde lämmennyt uudelleen. Muita anteeksi annon merkkejä on treeneissä. Into on jälleen katossa ja treenit edistyy nopeammin kuin ennen. Ehkä osittain myös siksi, että tavoitteeseen pääsy ei ole se tärkein juttu, vaan itse tekeminen ja samalla lihasten vahvuuksien yllä pitäminen. Ja kun ei enää ole pakko mielteistä treenaamista, ei haittaa, vaikka välillä ei treenattais ollenkaan.

Metsälenkit ovat osoittautuneet haasteelliseksi. Aina tähän asti on molemmat koirat pysyneet mun kanssa yhdessä. Muutosta on silläkin saralla. Ihan kuin koirilla olisi valtavasti ylimääräistä energiaa, sillä metsänreunaan tullessa ja remmit irrotettaessa molemmat lähtee kuin ohjukset, eivätkä koko lenkin aikana kulje mun kanssa yhdessä viittä minuuttia pidempään. Olemme siis palaneet luoksetulo harjoituksissa pentu tasolle =). Ehkä pitäisi mennä peilin eteen ja kysyä itseltäni, onkohan lenkit jääneet jotenkin vaillinaisiksi viime aikoina?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti