Roope ja Rosa

Roope ja Rosa

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Kaikenlaista talvella 2014

Kaikenlaista on tapahtunut viimeisen päivityksen jälkeen. Ei vaan ole huvittanut niistä mitään kirjoittaa, sillä olen vain nauttinut koirieni seurasta ilman, että pitäisi olla jotain ajatuksia tänne laitettavaksi. Kirjoitan nyt tammikuisesta hurvittelusta, kun muistui mieleen =).

Roopen kanssa käytiin tammikuussa muistelemassa HTM:n tekniikkaa Katja Tammisen kurssilla. Perillä vasta tajusin, että me harjoiteltaisiin enemmän freestyle temppuja, kuin HTM:ää. Enää ei tanssiminen ollutkaan niin helppoa. Varsinainen seuraaminen musiikin tahdissa oli todella lyhyt osuus, mutta hiton vaikea temppu osuus tuntui toooosi pitkältä. Jotenkin näin se meni... Ensin koiran piti kiertää vasen jalka kolmesti, sen jälkeen pujotella oikean jalan alta oikealle puolelle ja siitä seuraaminen muutaman metrin. Sitten mentiinkin jo ympyrää eri suuntiin, käännyttiin takaisin ja sitten oikealle seuraamista koiran ollessa takana. Meni todellakin yli hilseen koko treeni. Mulla ei ollut mitään jakoa saada Roope tekemään täydellisiä liikkeitä ja sen lisäksi vielä pysymään rytmissä... Ihan hirrrrveeeen vaikea treeni. Niin vaikea, että kurssin päätyttyä eksyin kaverin kanssa tunniksi metsälenkille, kun ei kontrollia enää yksinkertaisesti ollut jäljellä.

Viikko tanssikurssin jälkeen oli vuorossa TOKO kisat Roopen kanssa. Kisakirjasta huomasin, että viimeiset kisat meillä on ollut 2010, jonka jälkeen päätin, että ei enää ikinä. Pojot oli surkeimmat, mitä ikinä voi saada. Nyt oli tullut aika käydä testaamassa oma osaaminen ja onko käydyistä kursseista ollut mitään apua. No, olihan kursseista ollut apua. Sijoitus oli 5/12, pojoja 163.

Kuva: Marjo Saarinen
Koko syksyn kiusana on ollut kipeytyvät jalat ja ennen joulua ilmestyi oikeaan polveen rasitusvamma. Tokoa ei Roopen kanssa voinut harjoitella, vaan pakko oli keskittyä vain innokkaaseen palkkaamiseen ilman namia niillä lyhkäsillä lenkeillä, mitä pystyi tekemään. Ehkä juuri siitä syystä olen tulokseen niin hemmetin tyytyväinen.

Agin kanssa on ollut myös taukoa lähes kaksi kuukautta. Kun kävelemään ei pystynyt, niin miten sitten juosta? Olin kuitenkin ilmoittautunut tänään pidettyyn agi kurssiin, jossa kouluttajana toimi Sanna Kobylin. Treeni kulki todella hyvin ja juoksu oli kevyttä. Kiitos ihanan ystävän apu, joka aukoi oikean nilkan lukot, särkylääkkeen ja polvituen. Monta uutta asiaa tuli opittua, kuten esimerkiksi pakkojuoksu. Sitä hinkattiin ja hinkattiin, kunnes se meni lopulta oikein. Toinen mieleenpainuva harjoitus oli, kun kaksi estettä oli rinnakkain ja putki niiden takana. Eka este piti kiertää takaa ja siitä ohjata samanlinjaisesti toiselle esteelle ja siitä putkeen. Olin ensin ajatellut, että selviydyn siitä heittämällä valssin avulla. Mutta niin ei käynytkään. Mun oma liike meni jotenkin niin, että upposin esteiden väliin ja siitä kädet vain liukuivat sulavasti oikea vasemmalle ja vasen oikealle ja siitä putkeen. Tätä hinkattiin myös niin monta kertaa, että meni jakeluun.

Rosa käyttäytyi todella mallikkaasti. Sainkin kehuja, että Rosa on rauhallinen koulutettava, joka ei hötkyile eikä kuluta energiaansa leukojen loksuttamiseen. Mutta se mikä ei ole muuttunut, on se, että koira osaa, minä en.

Kuva: Anu Sarapaltio

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin... =)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti