Rosa ja sen kasvain

Viime kesänä Rosan alaselästä, keskilinjan tuntumasta , löytyi ruskea pieni patti. Halusin tietää mikä se on ja väkisin tungin itseni eläinlääkärin vastaanotolle. Nimenomaan tungin, koska puhelimessa musta tuntui, että langanpäässä ollut mies luuli mun tuovan punkkia näytille. Ajan saanti eläinlääkärille oli todella kiven alla ja kyseenalaistin jo puhelimeen vastanneen ihmisen päättely kykyä. Lopulta pitkin hampain äijä antoi minulle ajan ja onneksi menin, sillä ohutneulanäytteestä löytyi myös kasvainsoluja. Sovittiin eläinlääkärin kanssa, että kun helteet on ohi, kasvain leikataan.

Viime tiistaina sitten oli leikkaus ja jo aamusta asti hermot oli aika riekaleina. Onneksi tyttäreni oli halunnut tulla mukaan viemään Rosaa eläinlääkärin vastaanotolle, niin ei yksin tarvinnut mennä. Eläinlääkärin huoneessa sitten odottelimme, että nukutusaine alkaisi toimia ja Rosa pötkähtäisi makuulleen. Ihan niin nopeasti ei aine tainnut vaikuttaa, kuin sen olisi pitänyt, sillä Rosa taisteli unta vastaan sinnikkäästi. Siinä sitten odottelimme ja samalla tytär bongasi syylän Rosan niskasta. Eläinlääkäri lupasi poistaa sen samalla. Pariin kertaan yritettiin liikahtaa lähteäksemme huoneesta, mutta aina Rosa siihen havahtui ja oli lähdössä mukaan. Lopulta uni tuli ja päästiin kotiin.

Muutaman tunnin kuluttua menimme hakemaan Rosan eläinlääkäristä. Leikkaus oli sujunut hyvin ja Rosa herätettiin. Täytyy sanoa, että Rosan nukutuksen jälkeinen käytös oli aivan erilainen kuin Roopen. Roopella on ollut heti refleksit hakusessa ja se on lähtenyt eläinlääkäriasemalta kuin ohjus välittömästi pissalle ja autolle. Rosa taas yritti saada keskittymiskykynsä kasaan ja yritti kaikin tavoin vain pysyä pystyssä. Sen verran se käveli, että saatiin se autoon.

Kotona Rosa linnoittautui makkariin eikä tullut sieltä pois, Olin todella hätää kärsimässä, kun se ei suostunut lähtemään pissalle eikä se halunnut tulla rapsuteltavaksi. Se täysin sulki muun maailman ympäriltään. Edes yötä se ei halunnut nukkua minun kanssa samassa huoneessa. Meillä kun koirienkin pedit on makkarissa. Roope taas oli aikoinaan ollut ihan erilainen. Se halusi olla lähellä rapsuteltavana sohvalla ja lähti ulos pissalle, jos vain meninkin lähelle ulko-ovea.

Seuraavana aamuna kaikki oli entisellään ja Rosa pääsi mummolaan hoitoon pariksi päiväksi. Nyt vain odotellaan vastauksia, mikä patti oikeasti oli ja se selviää viikon kuluttua. Liikunta on kevyttä remmilenkkeilyä, rajut metsälenkit ovat pois suljettuja. Onneksi molemmat koirat ovat rauhallisia eivätkä säntäile ulkoillessa, joten yhdistin aamulenkkeilyyn kuvauksen opettelua ihan minulle uudella asetuksella. Tulos oli hämmästyttävä.

Rosalta venytysliikkeet ovat kiellettyjä, mutta pakko oli kuitenkin kokeilla, minkälaisia kuvia tulisi rappusilla. Tikitkin ovat todella siistejä, niitä ei edes kuvissa näy.

 Roopelle ylösmeno on hankalaa rikkoutuneen pallonivelen vuoksi, mutta alastulo kävi nopeasti.

Roopen lempipuuha on maailman tuoksuttelu.

Rosa taas mieluummin ihmettelee ympärillä leijailevaa rauhallisuutta.