The Lintukoirat Rosa, Roope ja Ella

Kesän ihaninta aikaa on ehdottomasti ulkoilu koirien kanssa ja varsinkin ihanien ystävien kanssa. Kuva tarina kertoo ulkoiluretkestä Ellan kanssa. Olemme taukopaikalla uittamassa koiria kaikessa rauhassa, kunnes alkaa aikamoinen aktivointi...

Kaikkien koirien yhteinen piirre on ehdottomasti rakkaus uintiin. On mukavaa pulahtaa vilpoiseen veteen lämpöisenä päivänä ja nuuskutella kalliolla arvaillen, ketä siellä on kulkenut...

 Mutta kun paikalle saapuu ihan oudon näköinen tyyppi, joka ei kuulu laumaan, se saa kaikkien kiinnostuksen heräämään.

Mikä ihmeen tyyppi se on???

 Pakko käydä katsomassa lähempää...

 Ella kyllästyi tyyppiin ensimmäisenä ja siirtyi lempipuuhaansa, puupätkän pilkkomiseen.

 Rosa oli ainut, kenellä säilyi mielenkiinto lintua kohtaan pitkän ajan...

 ... kunnes sekin kyllästyi uimaan linnun perässä.

 Linnun huomatessa, että se ei olekaan enää kiinnostuksen kohde, se ui takaisin ja alkoi jälleen härnätä koiria olemassa olollaan.

 Jälleen Rosan kiinnostus heräsi..

 .... ja ui linnun perässä pitkän matkan.

Kun Rosa ei enää jaksanut tätä takaa-ajo uintia, se kääntyi ja tuli takaisin kalliolle. Kohta lintu tuli perässä, se ui aivan liki kalliota ja odotti, että joku lähtisi perään. Rosahan lähti ja alkoi sama kilpauinti. Tätä kesti melkein vartin, mutta sitten jatkettiin matkaa kotia kohti ja lintu jäi kalliolle yksin odottelemaan seuraavaa uhria.

Seisomista, seisomista ja vielä kerran seisomista

Kun saa treenikaveriksi sellaisen, jolla on kyky katsoa ne pienen pienet tokoliikkeiden puutteet, alkaa treenit vihdoin sujua sellaisella tavalla, että uskoo jo itsekin, että olisi Roopen kanssa sittenkin kisavalmis kuukauden kuluttua. Kerran viikossa treenataan sekatreenejä, eli tokoa, agia, koiratanssia ja ihan mitä vain tulee mieleen. Tavoitteeksi on kuitenkin laitettu tokokisat tämän vuoden puolelle.

Viime kerralla kertasimme seisomaan jäämistä ja seuraamista. Roopella alkaa jo pelittää seuraaminen. Se seuraa hyvin tiivisti mukana (isot kiitokset omalle fysioterapeutille), paitsi käännöksissä jää vielä vähän taakse. Mutta se seisominen... Treenasin Roopen kanssa sujuvasti sitä, että kävelen edestakaisin ja jätän sen vähän väliä seisomaan paikoilleen. Fine. Mutta kun teenkin niin, että itse kävelen taaksepäin, on käskyn ymmärtäminen jo paljon hankalampaa.

Rosa, joka ei tule koskaan kisamaan tokossa, oli aika moinen ylläri mulle. Yritin kaverin vinkkien pohjalta kävellessä taaksepäin sanoa seiso -käskyä niin kauan, kunnes Rosa pysähtyy. Tarkoituksena oli, että heti kun Rosa pysähtyy, viskaan sille lelun palkaksi. Rosa käveli pitkät pätkät mun perässä ja minä hoin "seiso,seiso,seiso..." Mitään ei tapahtunut. Oli siis palaverin paikka.

Kokeilimme Rosan kanssa muutamaa muutakin tekniikkaa, mutta missään niistä se ei jäänyt seisomaan. Vaikka liike on joskus ollut sillä vahva. Ei kun suunnitelmaa pystyyn ja toteutukseen, jotta saisin Rosalle tämän liikkeen tutuksi.

Toissa iltana olkkarissa treenasin molempien kanssa naksun avulla pelkästään seisomista ja sehän pelitti heti. Tänään aloitin treenit samallalailla kuin viimeksi, mutta pian otin käsky ärsykkeitä lisää. Käskin maa - seiso - maa - istu sarjassa sitä tekemään eri liikkeitä. Nyt kaikki onnistui, paitsi istuminen. Istumisen taito oli kadonnut jonnekin. Vaihdoin vielä kerran treenipaikkaa, mutta en enää ottanut istumista tähän, vaan pelkästää seisomista ja maahanmenoa. Tämä jo alkoi pelittää. Ensi perjantaina kokeilen jälleen liikkestä seisomista itse kävellen koko ajan taaksepäin. Saas nähdä kui käy. Olisiko vielä pitänyt vahvistaa liikettä vai olemmeko jo valmiit siirtämään harjoitteen olohuoneesta ulos.

Uintia koko kesän

En taida koskaan kyllästyä näihin koirien uimakuviin. Niistä vaan tulee niin hyvälle tuulelle =).

Kohta alkaa elokuu ja aivan mielettömän ihania uintikelejä vain jatkuu ja jatkuu... Tämä on ensimmäinen kesä, kun uintiaikaa piisaa, eikä sinilevä pilaa uintireissuja.

 Pallopelissä kaikki säännöt ovat voimassa.

Din din din, ohi meni... =)

Puolen tunnin uinnin jälkeen on hyvä palata kotiin, pyyhkiä kurat olohuoneen mattoon, käväistä suihkussa ja sitten kuivata itsensä sohvaan päikkärien merkeissä =).

Pentujen tuoksua ja oman murujen riemua

Aina on hyvä syy lähteä pienelle reissulle. Silloin on luvassa rentoutumista ja arjesta poikkeamista. Jos vielä tekee pienen mutkan matkalla, voi nähdä ihmeellisiä asioita, kuten pieniä pentuja.

 Vaikka pennut ovatkin ihania, on hyvä tulla perille ja huomata, kuinka onnellinen on omien mussukoiden kanssa, jotka nauttivat kaikesta tekemisestä täydestä sydämestä.

Kun Roope oli vielä ainukainen aikuinen

Joskus on ihan kiva katsella vanhoja valokuvia. Varsinkin, jos ne on jonkun muun ottamia. Nämä kaksi löytyivät ukin arkistosta vuodelta 2006. Roopen kanssa paineltiin metsissä, Rosa odotti kotona leikkikaveria, koska pentuna ei vielä voinut pitkälle matkalle tulla mukaan. Roope on kuvassa 2v ja Rosa 3kk (muistaakseni).

Miltähän nyt tuntuisi lenkittää vain yhtä koiraa? Entä kouluttaa? Tuskin sen kummallisemmalta, kuin kahden koiran.

Kuvat: Seppo Kukkonen

Noutoa leikkien

Vapun motivointipäivät lähestyvät ja olen päättänyt mennä sinne Roopen kanssa. Tiedän, että Roope rakastaa yli kaiken noutamista, mutta en vain saa siihen sitä luonnollista iloa. Olenko liian vaativa? Olenko liian tylsä? Olenko liian osaamaton keksimään harjoitteita? Näihin haluaisin vastauksen. Siksi ilmoittauduin kurssille Roopen kanssa.

Kun olin mielessäni saanut vastaukset siihen, mitä haluan tehdä Roopen kanssa, aloin miettiä ongelmaa uudesta näkökulmasta. Roope kyllä noutaa, mutta on erittäin epävarma siitä, mitä siltä halutaan. Sitten keksin, että jos vain pelkästä aloitteesta palkkaisin? Ei, ei se käy. Sillä olen sitäkin tehnyt treeneissä ja se ei pelitä. En siis osaa aidosti leikkiä. Päätin kuitenkin tänään mennä kokeilemaan, miten noutaminen leikkien onnistuisi. Tällä kertaa leikin suorittaisi koira itse, en minä.

Samoin mietin Rosan kohdalla, mitä sen kanssa keksisi ongelman ratkaisuksi noutamiseen. Vedestä se noutaa mitä vain, koska vain. Viimeksi tiistaina Rajasaaressa käydessä se haki tyhjää limupulloa vedestä. Miksi ei sitten dummya??? Ne kun on saman muotoiset. Siis Rosan kanssa kokeillaan myös leikkiä. Tarkoituksena oli tehdä treenit vesinoutodummylla, koska se on iskostunut koirille, että sillä voi leikkiä.

Koska Roope vaikutti väsyneeltä, aloitin treenit Rosan kanssa. Kyllä mustasukkaisuus saa Roopeen vauhtia. Otin Rosan vierelleni sivulle, sanoin odota ja vasta hetken kuluttua lähetin Rosan dummylle. Rosa ampaisi  vauhtiin dummylle, aloitti leikkimisen sen kanssa, lähti tulemaan mua kohti ja jätti dummyn parin metrin päähän musta. Hyvä, sanoin ja hain dummyn. Mutta en antanut lihapullaa. Uudelleen sivulle, odota ja dummyn heitto. Rosa ampaisi vauhtiin kuultuaan käskyn hae, meni leikkimään dummyn kanssa, mutta tällä kertaa leikki ei kestänyt niin kauaa, kuin viimeksi. Leikin loputtua se lähti tuomaan dummya ja jätti sen jo lähemmäksi kuin viime kerralla. Viidennellä kerralla Rosa ampaisi vauhtiin kohti dummya, otti sen suuhunsa, lähti tuomaan kohti ja tiputti sen mun jalkoihin. TÄTÄ olin toivonut ja nyt oli lihapullan paikka =)! Jos jatkan näin harjoittelemista, mitenköhän kauan voin ottaa käyttöön oikean noutokapulan, jonka kanssa ei saa leikkiä???? Ja miten kauan kestää, että se tuo dummyn sinne, mistä se ampaisin liikkeelle? En uskalla arvailla, mutta tämä keino tepsii Rosaan ja olen siitä äärettömän onnellinen.

Roope oli jo siinä vaiheessa vireessä. Ilmeestä näki, et nyt se on innokas tekemään töitä kanssani. Komensin sen sivulle ja heitin dummyn sivuun. Käskystä Roope lähti dummylle, leikki sillä ja toi sen mulle. Hienoa, sanoin ja jätin pullat antamatta. Seuraava heitto meni pusikkoon, joten harjoitus vaihtui etsimiseksi. Oli siis namin paikka. Kolmannella heitolla heitin dummyn sivuun, menin 20m:n päähän Roopesta ja kutsuin Roopen sivulle. Roope lähti varovasti liikkeelle, puolessa välissä katseli dummya ja lähti sitä kohti. Huusin Roopelle, että tänne! Roope jätti dummyn ja tuli mun luokse. Hienoa, sanoin  taas, mutta ei namia. Seuraava harjoite samallalailla. Tällä kertaa Roope juoksi dummyn ohi suoraan sivulle! Oujee, selvä namin paikka. Vielä yksi harjoite, dummyn heitto sivulle, Roopen jättö ja itse menin 30 m:n päähän. Sitten kutsu luokse, pysäytin puolessa välissä ja heti kun Roope pysähtyi, lähetin sen dummylle. Voi video! Roopesta ei kertaakaan näkynyt epävarmuutta, vaan treenaamisen iloa koko tämän session ajan!

Palkaksi hienosta treenistä, heittelin molemmille kiekkoa, ensin vuorotellen ja sen jälkeen yhdessä. Mielettömän hyvin onnistunut treeni. Kannattaa joskus laittaa muutama hetki siihen, että miettii, mitä koira rakastaa ja miten sen rakkauden saisi hyödynnettyä treenikentällä =)

Siisti vai siisti?

Tämän kesän pisin patikointimatka on ohi. Sen kesto oli 5h 15min ja matkaa taittui 18.52 km. Ulkoilman lämpötila oli sopivat 18-22 asteen välillä. Iso moka tuli huomattua siinä vaiheessa, kun juomavesi loppui. Kuitenkin sinnikkäästi taivallettiin, vaikka kahteen pekkaan oli vain 5dl ja kilometrejä jäljellä 5. Koirat jäi ilman vettä, kun uskoin metsän siimeksissä olevan lätäköitä, mistä voisivat vettä saada. Vaan ei yhtään lätäkköä löytynyt.

 Rosa teki varmasti omasta mielestään monta ihanaa löytöä. Jo ensimmäisen 50 metrin aikana löytyi ihmispaskakasa, missä se kävi pyörimässä. Koska kaikki paska ei lähtenyt kosteuspyyhkeellä, piti se viedä uimaan ensimmäiselle vastaantulleelle rannalle. Kun Rosa tuli vedestä, niin se haisi mädälle. No, mätä on parempi kuin paska.

Matkan puolessa välissä löydettiin pienen pieni ranta, missä sorsaperhe asui kaislikossa. Ja tietenkin sieltäkin löytyi jokin mätä kohta, sillä vielä sen piti mennä pyörimään antaumuksella. Mitään näkyvää ei koirassa kuitenkaan ollut.

 Vaikka sorsat olivat ihan rannan tuntumassa, ei ne koiria kiinnostanut. Enemmänkin niitä kiinnostivat maassa olevat hajut.

 Jotta paluumatka taittuisi yhtä energisesti kuin tulomatkakin, oli aika grillata matkassa olleet eväät, Lassen antamaa juustomakkaraa ja tomaatteja. Nams!

Kotiin päästyäni nakkasin koirat suihkuun. Rosan pesin oikein huolellisesti marseille saippualla, mutta yllätys, yllätys, ei siitä lähtenytkään mustaa vettä. Roope joutui myös suihkuun, vaikka koko matkan oli käyttäytynyt siististi. Sitä paskamäärää, mitä turkista lähti, oli hämmästyttävää. Miten voi siististä pojasta tulla niin mustaa vettä????