Pari vuotta ehti vierähtää, kun vihdoin pääsimme jatkamaan agia, sitä niin iiiiiiihanaa harrastusta. Molemmat koirat pääsivät kentänlaidalle, Roope katsomon puolelle ja Rosa aksailemaan.
Alkukankeudesta pois päästäkseni, treenasin Roopen kanssa kasia kentän laidalla sekä kontaktin alastuloa. Kasi meni hienosti, kontaktit ei. Kepit tuli kokeiltua, surkeesti meni. Keho oli niin koirilla kuin mullakin ihan pihalla...
Mutta itse aksaosuus kouluttajan silmän alla meni loistavasti Rosan kanssa. Siinä meni valssi, eteenlähetys putkelle esteen takaa, sanaton ohjaus ja pallon heittäminen radan suuntaisesti. Kaikki tuli kuin vanhasta muistista. =)
Tästä se taas lähtee, agility!
Roope ja Rosa
lauantai 25. toukokuuta 2013
torstai 23. toukokuuta 2013
Dummy taituri Roope
Viime viikonloppuna käväisin siskon kanssa Outdoor messuilla Myyrmäessä hakemassa ulkoiluun vinkkejä. Ja tulihan niitä jonkin verran. Itse ihastuin potkupyöräilyyn, ruuanlaittoon nuotiolla ja Paleo ruokavalioon. Hienoja koiranäytöksiäkin tuli nähtyä, mutta kaikista eniten ihastuin Labradoriyhdistyksen dummynnouto esitykseen.
Esitykseen oli valittu kolme metsästyslinjaista labbista. Ihan ensimmäinen havainto oli, että miten ihmeessä ohjaajat saivat koirat innostumaan työstään lepotilasta alle minuutissa ilman mitään nostatusta. Ei leikkimistä, ei namin syöttöä, ei kontaktiharjoituksia..., vaan kylmiltään lähdettiin töihin ja koirat oli täysillä mukana.
Ensimmäinen tehtävä oli, että koirat jätettiin kentän toiseen päähän ja ohjaajat menivät kentän puoleen väliin, josta koirat yksitellen kutsuttiin ohjaajan luokse. Tämän jälkeen yksi koirista jätettiin keskiviivalle, kolme ohjaajaa ja kaksi koiraa jatkoivat matkaa kentän toiseen päähän. Tämän jälkeen keskikentälle jätetty koira lähetettiin takaisin lähtöpisteeseen hakemaan dummya ja se piti viedä ohjaajalle. Wau! Olin otettu.
Tämän jälkeen koirat jätettiin paikoilleen ja ohjaajat menivät keskiviivalle. Siitä yksitellen koira kutsuttiin luokse, pysäytettiin puolessa välissä ja lähetettiin takaisin alkupisteeseen hakemaan dummya ohjaajalle. Kaikki kolme suoriutuivat upeasti! Wau, wau!
Kolmas vaikeusaste oli koira lähetettynä eteenpäin, pysäytys ja siitä ohjaus joko oikealle tai vasemmalle dummyn luokse. Jälleen kaikki suoriutuivat hienosti. Wau wau wau!
Neljäs vaikeusaste oli, kun lajin esittelijä heitti dummyn kentän sivussa niin, että koira katsoi siihen. Tämän jälkeen se lähetettiin kentän toisessa päässä olevalle dummylle, mitä koira ei ollut nähnyt. Jälleen kaikki suoriutuivat upeasti! Wau wau wau wau!
Ei ku kotiin ja Roopen kanssa kentälle lajia kokeilemaan. Koska mulla ei ollut kuin yksi dummy, oli otettava retuutuspatukka yhdeksi "dummyksi". Ensimmäinen harjoitus meni niin, että heitin dummyn eteenpäin ja Roopen piti hakea se mulle. Se onnistui hienosti. Toinen tehtävä oli, että jätin dummyn Roopen viereen ja lähdin kauemmaksi. Kutsuin Roopen luokseni, Roope lähti tulemaan, pysäytin sen, se pysähtyi, lähetin sen dummylle, se palasi dummylle ja nouti sen mulle.Tässä vaiheessa aloin olla jo niin innoissani, että unohdin vaatia Roopea tulemaan sivulle ja sen tajusin vasta kotona. Kolmas oli vaikeampi, sivulle lähettäminen. Ihan tarkkaa en osannut hahmottaa, miten tämä harjoitus kannattaisi tehdä, mutta laitoin ensin yhden dummyn oikealle Roopesta katsottuna. Jätin Roopen paikoilleen, kävelin kauemmaksi ja sieltä lähetin Roopen dummylle. Tämäkin onnistui! Sitten sama harjoitus niin, että dummy vietiin vasemmalle ja sekin onnistui! Kolmannella kerralla laitoin sekä oikealle että vasemmalle dummyn ja lähetin kauempaa Roopen oikean puoleiselle dummylle. Sekin onnistui! Voi miten hieno poika mulla on!!!!!!! =)
Se, mitä mun pitää seuraavalla kerralla tarkentaa harjouituksissa on, että vaadin Roopea tulemaan sivulle asti sekä sivulle lähettämisessä kutsun ensin luokseni, pysäytän puolessa välissä ja vasta sitten lähetän sivulle. Eteenpäin lähetyksessä "tyhjälle pisteelle" joudun vielä hieman tekemään aivotyötä. Tällä hetkellä mulla ei oikein ole tarkkaa käsitystä, miten sen treenaaminen tulisi aloittaa...
Esitykseen oli valittu kolme metsästyslinjaista labbista. Ihan ensimmäinen havainto oli, että miten ihmeessä ohjaajat saivat koirat innostumaan työstään lepotilasta alle minuutissa ilman mitään nostatusta. Ei leikkimistä, ei namin syöttöä, ei kontaktiharjoituksia..., vaan kylmiltään lähdettiin töihin ja koirat oli täysillä mukana.
Ensimmäinen tehtävä oli, että koirat jätettiin kentän toiseen päähän ja ohjaajat menivät kentän puoleen väliin, josta koirat yksitellen kutsuttiin ohjaajan luokse. Tämän jälkeen yksi koirista jätettiin keskiviivalle, kolme ohjaajaa ja kaksi koiraa jatkoivat matkaa kentän toiseen päähän. Tämän jälkeen keskikentälle jätetty koira lähetettiin takaisin lähtöpisteeseen hakemaan dummya ja se piti viedä ohjaajalle. Wau! Olin otettu.
Tämän jälkeen koirat jätettiin paikoilleen ja ohjaajat menivät keskiviivalle. Siitä yksitellen koira kutsuttiin luokse, pysäytettiin puolessa välissä ja lähetettiin takaisin alkupisteeseen hakemaan dummya ohjaajalle. Kaikki kolme suoriutuivat upeasti! Wau, wau!
Kolmas vaikeusaste oli koira lähetettynä eteenpäin, pysäytys ja siitä ohjaus joko oikealle tai vasemmalle dummyn luokse. Jälleen kaikki suoriutuivat hienosti. Wau wau wau!
Neljäs vaikeusaste oli, kun lajin esittelijä heitti dummyn kentän sivussa niin, että koira katsoi siihen. Tämän jälkeen se lähetettiin kentän toisessa päässä olevalle dummylle, mitä koira ei ollut nähnyt. Jälleen kaikki suoriutuivat upeasti! Wau wau wau wau!
Ei ku kotiin ja Roopen kanssa kentälle lajia kokeilemaan. Koska mulla ei ollut kuin yksi dummy, oli otettava retuutuspatukka yhdeksi "dummyksi". Ensimmäinen harjoitus meni niin, että heitin dummyn eteenpäin ja Roopen piti hakea se mulle. Se onnistui hienosti. Toinen tehtävä oli, että jätin dummyn Roopen viereen ja lähdin kauemmaksi. Kutsuin Roopen luokseni, Roope lähti tulemaan, pysäytin sen, se pysähtyi, lähetin sen dummylle, se palasi dummylle ja nouti sen mulle.Tässä vaiheessa aloin olla jo niin innoissani, että unohdin vaatia Roopea tulemaan sivulle ja sen tajusin vasta kotona. Kolmas oli vaikeampi, sivulle lähettäminen. Ihan tarkkaa en osannut hahmottaa, miten tämä harjoitus kannattaisi tehdä, mutta laitoin ensin yhden dummyn oikealle Roopesta katsottuna. Jätin Roopen paikoilleen, kävelin kauemmaksi ja sieltä lähetin Roopen dummylle. Tämäkin onnistui! Sitten sama harjoitus niin, että dummy vietiin vasemmalle ja sekin onnistui! Kolmannella kerralla laitoin sekä oikealle että vasemmalle dummyn ja lähetin kauempaa Roopen oikean puoleiselle dummylle. Sekin onnistui! Voi miten hieno poika mulla on!!!!!!! =)
Se, mitä mun pitää seuraavalla kerralla tarkentaa harjouituksissa on, että vaadin Roopea tulemaan sivulle asti sekä sivulle lähettämisessä kutsun ensin luokseni, pysäytän puolessa välissä ja vasta sitten lähetän sivulle. Eteenpäin lähetyksessä "tyhjälle pisteelle" joudun vielä hieman tekemään aivotyötä. Tällä hetkellä mulla ei oikein ole tarkkaa käsitystä, miten sen treenaaminen tulisi aloittaa...
sunnuntai 12. toukokuuta 2013
Tulihan se vihdoin, kesä!
Varma kesän merkki on se, kun mun ei enää rannalla tarvitse käydä neuvotteluja siitä, voiko mennä uimaan vai ei. Koirat ovat jo toista kertaa uimassa, minä vielä odottelen lämpimämpiä vesiä =)!
Elämä on... =)
perjantai 3. toukokuuta 2013
Mitäs nyt, 2013?
Harrastus rintamalla kuuluu uutta. Sain tänään äkkinäisen päähän pistoksen ja päätin hakea Hiiden Haukkujen agility ryhmään treenaajaksi Rosan kanssa. Meilin lähettämisestä meni noin minuutti, kun olin saanut vahvistuksen ryhmään pääsystä. Se onnen tunne, kun olet saanut sen, mitä luulit menettäneesi. Se on sanoin kuvaamaton.
Roopen kanssa olisi tarkoitus alkaa harjoitella Hakua koulutus ryhmässä. Roope kyllä rakastaa agia, mutta en uskalla ottaa riskiä sen selän kanssa. Ja tiedän, että Roope rakastaa Hakua. Sen se osoitti jo viime viikonloppuna ja eilen, kun se kävi pöllimässä treenikassista rullan ja paiskasi sen mun kasvoille, kun pötköttelin pilatesrullan päällä. Voiko enää selvemmin sanoa, että tahtoisi treenata juuri tätä lajia =)!
Koirafrisbee leirillekin olisi hinkua, mutta se sattuu olemaan kesäkuun lopussa Kiteellä ja siihen mennessä ei vielä ole kesäloma rahoja tullut. Joten ei auta muu, kuin jättää kiekkoilu vielä hautumaan. Onhan lumetkin vasta sulaneet, joten ei sitä vielä tiedä, mihin siinä lajissa päädytään.
Koko talven kestäneet perjantain sähläys treenit siirtyvät ulkotiloihin ja päivä muuttui sunnuntaiksi. Tämän lisäksi tulee vielä kesäkuun puolesta välistä toinenkin sähläystreeni päivä, kun toinenkin ystäväni tahtoo treenailla kanssamme =). Joten liikettä piisaa koko kesän ajaksi.
Roopen kanssa olisi tarkoitus alkaa harjoitella Hakua koulutus ryhmässä. Roope kyllä rakastaa agia, mutta en uskalla ottaa riskiä sen selän kanssa. Ja tiedän, että Roope rakastaa Hakua. Sen se osoitti jo viime viikonloppuna ja eilen, kun se kävi pöllimässä treenikassista rullan ja paiskasi sen mun kasvoille, kun pötköttelin pilatesrullan päällä. Voiko enää selvemmin sanoa, että tahtoisi treenata juuri tätä lajia =)!
Koirafrisbee leirillekin olisi hinkua, mutta se sattuu olemaan kesäkuun lopussa Kiteellä ja siihen mennessä ei vielä ole kesäloma rahoja tullut. Joten ei auta muu, kuin jättää kiekkoilu vielä hautumaan. Onhan lumetkin vasta sulaneet, joten ei sitä vielä tiedä, mihin siinä lajissa päädytään.
Koko talven kestäneet perjantain sähläys treenit siirtyvät ulkotiloihin ja päivä muuttui sunnuntaiksi. Tämän lisäksi tulee vielä kesäkuun puolesta välistä toinenkin sähläystreeni päivä, kun toinenkin ystäväni tahtoo treenailla kanssamme =). Joten liikettä piisaa koko kesän ajaksi.
keskiviikko 1. toukokuuta 2013
Hakua kolmannella kerralla, osa II
Espanjanvesikoiraharrastusyhdistyksen järjestämä Haku viikonloppu 27-28.4.13
Kouluttaja: Tiina Paavola
Niinhän tässä kävi, että kolmen päivän jälkeen tapahtumasta en muista juuri mitään treeneistä. Mutta se, mitä muistan, tulee tässä;
Treenit alkoivat suunnitelma palaverilla, niin kuin edellisenäkin päivänä. Jokainen sai esittää oman toiveensa päivälle ja mun toiveena oli vahvistaa näytä -käskyä, saada lisää hämäystreeniä Roopelle, sekä vahvistaa leikki-intoa maalimiehen kanssa. Pennuille oli tarkoituksena saada vahvistusta itsenäiseen työskentelyyn. Tällä kertaa ei metsään oltu erikseen merkattu lähtö -eikä piilopaikkoja, sillä siellä oli selkeät polut ja piilopaikat. Paikkana kun oli usein hakutreeneissä käytetty paikka.
Ensimmäisellä kierroksella Roope lähetettiin neljälle maalimiehelle ääniavun saattelemana. Erona eiliseen oli se, että ensimmäisen maalimiehen luota se palasi mun luokse just siihen, mistä se oli lähetetty. Toisen ja neljännen maalimieheltä paluupaikka oli siirtynyt polulla metrin verran eteenpäin keskiviivalla. Ensimmäisen siirron aikana Roopelle piti huutaa, että täällä ollaan, jotta se olisi löytänyt mut. Toisella kertaa se osasi jo ennakoida mun siirtymisen. Kolmas maali oli piilo, jonka etäisyys keskiviivalta oli vain muutamia metrejä. Sinnekin se meni ääniavun kuultuaan. Viides maalimies löytyi aivan läheltä, mutta tarkoituksena olisi ollut, että Roope olisi löytänyt sen ilman ääniapua. Sitä sai innostaa ja innostaa, eikä se tehnyt elettäkään, että olis lähtenyt liikkeelle, kunnes lopulta sille annettiin ääniapu. Palkkana Roope sai nakkia ekalta ja kolmannelta maalimieheltä, pallon kanssa leikkimistä toiselta maalimieheltä ja iloista taisteluleikkiä viidenneltä maalimieheltä.
Toisella kierroksella odottelimme vuoroamme vähän matkan päässä startista. Kun Roope kuuli kouluttajan äänen radiopuhelimesta, se ampaisi välittömästi itsensä liikkeelle ja oli jo treenipaikalla, kun minä vasta sain luuni kasaan ja lähdin sen perään. Tällä kertaa maalimiehiä oli vain yksi, kouluttaja. Roopelle oli tarkoitus saada intoa peliin, jotta se alkaisi kunnolla leikkimään maalimiehen kanssa. Maalimies hihkaisi iloisesti Roopelle heippa heit ja lähti juoksemaan metsän syvyyksiin, samalla minä käänsin Roopen poispäin. Se osoittautuikin turkasen raskaaksi, kun Roope koko painollaan ja lihasvoimallaan yritti samaan aikaan kääntää itseään siihen suuntaan, minne kouluttaja lähti. Sitä vääntämistä ei onneksi kauaa tarvinnut tehdä, kun sain luvan lähettää Roopen matkaan. Roope ampaisi ja palasi kohta rulla suussa. Näytä -matkalle tarvittiin vielä hiukan ääniapua. Tällä kertaa palkkana oli iloista riekkumista maalimiehen kanssa. Koska tässä vaiheessa Roope oli jo niin ihastunut treeneihin, se jaksoi vähän taistella lelustaan, kunnes se paineistui. Jotta Roope olisi saatu jälleen rentoon leikkitilaan, piti sille syöttää hieman nakkia ja jatkaa sitten leikkimistä.
Pentujen osalta treenaaminen alkoi samalla lailla kuin edellisenä päivänä, namin syöttämisellä. Yksi pennuista osoittautui lajin proksi, sillä sen kanssa treeni edistyi jo niin paljon, että sen kanssa pystyi tekemään ihan oikeita lähtökäskyjä ja se upposi ainakin 15 metriä metsään.
Mitä huomasin Roopesta? No sen, että lähtöpaikka pitää olla selkeästi polulla, joka vie maalimiehelle. Jos Roopen kanssa jäätiin vähänkin keskiviivan tuntumaan, se otti häiriöhajua keskiviivalta. Roope rakastaa yllätyksellistä palkkaamista, nameja ja leikkiä vuorotellen. Se jaksaa juosta pitkiäkin matkoja ruokamerkin vaihdoksen jälkeen. Sen itseluottamusta itsenäiseen työskentelyyn tulee vielä vahvistaa.
Treeneissä nähtiin paljon onnistumisia, paljon edistymistä ja paljon iloisia koiran ilmeitä. Sovittiin, että ensi syksynä taas tavataan, niin hauskaa meillä oli =).
Kouluttaja: Tiina Paavola
Niinhän tässä kävi, että kolmen päivän jälkeen tapahtumasta en muista juuri mitään treeneistä. Mutta se, mitä muistan, tulee tässä;
Treenit alkoivat suunnitelma palaverilla, niin kuin edellisenäkin päivänä. Jokainen sai esittää oman toiveensa päivälle ja mun toiveena oli vahvistaa näytä -käskyä, saada lisää hämäystreeniä Roopelle, sekä vahvistaa leikki-intoa maalimiehen kanssa. Pennuille oli tarkoituksena saada vahvistusta itsenäiseen työskentelyyn. Tällä kertaa ei metsään oltu erikseen merkattu lähtö -eikä piilopaikkoja, sillä siellä oli selkeät polut ja piilopaikat. Paikkana kun oli usein hakutreeneissä käytetty paikka.
Ensimmäisellä kierroksella Roope lähetettiin neljälle maalimiehelle ääniavun saattelemana. Erona eiliseen oli se, että ensimmäisen maalimiehen luota se palasi mun luokse just siihen, mistä se oli lähetetty. Toisen ja neljännen maalimieheltä paluupaikka oli siirtynyt polulla metrin verran eteenpäin keskiviivalla. Ensimmäisen siirron aikana Roopelle piti huutaa, että täällä ollaan, jotta se olisi löytänyt mut. Toisella kertaa se osasi jo ennakoida mun siirtymisen. Kolmas maali oli piilo, jonka etäisyys keskiviivalta oli vain muutamia metrejä. Sinnekin se meni ääniavun kuultuaan. Viides maalimies löytyi aivan läheltä, mutta tarkoituksena olisi ollut, että Roope olisi löytänyt sen ilman ääniapua. Sitä sai innostaa ja innostaa, eikä se tehnyt elettäkään, että olis lähtenyt liikkeelle, kunnes lopulta sille annettiin ääniapu. Palkkana Roope sai nakkia ekalta ja kolmannelta maalimieheltä, pallon kanssa leikkimistä toiselta maalimieheltä ja iloista taisteluleikkiä viidenneltä maalimieheltä.
Toisella kierroksella odottelimme vuoroamme vähän matkan päässä startista. Kun Roope kuuli kouluttajan äänen radiopuhelimesta, se ampaisi välittömästi itsensä liikkeelle ja oli jo treenipaikalla, kun minä vasta sain luuni kasaan ja lähdin sen perään. Tällä kertaa maalimiehiä oli vain yksi, kouluttaja. Roopelle oli tarkoitus saada intoa peliin, jotta se alkaisi kunnolla leikkimään maalimiehen kanssa. Maalimies hihkaisi iloisesti Roopelle heippa heit ja lähti juoksemaan metsän syvyyksiin, samalla minä käänsin Roopen poispäin. Se osoittautuikin turkasen raskaaksi, kun Roope koko painollaan ja lihasvoimallaan yritti samaan aikaan kääntää itseään siihen suuntaan, minne kouluttaja lähti. Sitä vääntämistä ei onneksi kauaa tarvinnut tehdä, kun sain luvan lähettää Roopen matkaan. Roope ampaisi ja palasi kohta rulla suussa. Näytä -matkalle tarvittiin vielä hiukan ääniapua. Tällä kertaa palkkana oli iloista riekkumista maalimiehen kanssa. Koska tässä vaiheessa Roope oli jo niin ihastunut treeneihin, se jaksoi vähän taistella lelustaan, kunnes se paineistui. Jotta Roope olisi saatu jälleen rentoon leikkitilaan, piti sille syöttää hieman nakkia ja jatkaa sitten leikkimistä.
Pentujen osalta treenaaminen alkoi samalla lailla kuin edellisenä päivänä, namin syöttämisellä. Yksi pennuista osoittautui lajin proksi, sillä sen kanssa treeni edistyi jo niin paljon, että sen kanssa pystyi tekemään ihan oikeita lähtökäskyjä ja se upposi ainakin 15 metriä metsään.
Mitä huomasin Roopesta? No sen, että lähtöpaikka pitää olla selkeästi polulla, joka vie maalimiehelle. Jos Roopen kanssa jäätiin vähänkin keskiviivan tuntumaan, se otti häiriöhajua keskiviivalta. Roope rakastaa yllätyksellistä palkkaamista, nameja ja leikkiä vuorotellen. Se jaksaa juosta pitkiäkin matkoja ruokamerkin vaihdoksen jälkeen. Sen itseluottamusta itsenäiseen työskentelyyn tulee vielä vahvistaa.
Treeneissä nähtiin paljon onnistumisia, paljon edistymistä ja paljon iloisia koiran ilmeitä. Sovittiin, että ensi syksynä taas tavataan, niin hauskaa meillä oli =).
Rullapoika Roope
Haukkumisen harjoittelua
Pennun itsenäiseen työskentelyyn vahvistamista
Pennun opettamista lähtökäskyyn ja maalimiehelle menoa
lauantai 27. huhtikuuta 2013
Hakua kolmannella kerralla
Espanjanvesikoiraharrastusyhdistyksen järjestämä Haku viikonloppu 27-28.4.13
Kouluttaja: Tiina Paavola
Rosa mummolaan ja Roopen kanssa laatuaikaa viettämään Haun merkeissä koko viikonlopun. Oujee! Tästä onkin jo reilu puolivuotta aikaa, kun viimeksi hakua kokeilin. Sehän tyssäsi siihen, että "näytä" komennolla Roope jätti mut maaliviivalle ja itse juoksi ruokaa tarjoilevalle maalimiehelle. Oli siis aika päivittää osaaminen.
Roopen kohdalla ei siis missään nimessä palattu enää pallo vaiheeseen, vaan jatkettiin treeniä "rullaharjoituksella" eli irtopatukalla. Roope taisi muistaa paikan ja treenilajin, sillä kun odottelimme vuoroamme vähän matkan päässä muista, tuijotti se tiukkana toisia kohti ja piti pientä vikinää. Kun saimme luvan saapua, se ampaisi juoksuun ja veti mut vauhdilla treenialueelle. Suunnitelmana oli, että otettaisiin rullan hakua pidemmältä matkalta:
Muuta hauskaa päivälle oli esimerkiksi pentujen alkeiskouluttaminen hakuun. Ne kun meiltä on menny ohi, kun aloitettiin harjoitukset aikuisiällä ja suoraan maalimiehelle menolla. Varsinainen pentutreeni tehtiin kahdelle, eli maalimiehet istuivat vain paikoillaan ja kutsuivat koiraa luokseen syömään namia. Molemmat olivat ensin varovaisia eivätkä oikein tienneet, miten suhtautua metsästä löytyviin ihmisiin, jotka tarjoilevat herkkuja. Aika nopeasti toinen niistä rentoutui ja nautti siitä, että sai juosta ihmiseltä toiselle. Toinen oli varauksellisempi, mutta liekö herkuilla ollut osuutta, kun poiskaan ei paikasta halunnut. Kolmannella pennulla tehtiin jo ihan "oikeita" harjoitteita, eli lähetettiin maalimiehelle. Se vaan oli niin haltioissaan lajin treenaamisesta, että maalimiehen piti olla hiljaa ja antaa namia niin, että käsi oli maassa.
Yks meistä halusi nostattaa koiran motivaatiota, eli saada lisää vauhtia maalimiehelle menossa. Siihenkin löytyi lääke. Koiralle tehtiin haamuilua. Eli koira lähetettiin muutaman metrin päässä olevalle maalimiehen nameille, sitten koirasta panta kiinni ja maalimies lähti juoksemaan kauemmaksi piiloon. Tällä tavalla koiralle nousi into ja uuden käskyn kuultuaan, se ampaisi hillittömään vauhtiin suoraan maalimiehelle.
Joillakin oli ongelmana koiran haahuilu maastossa. Se estettiin sillä, että piilossa oli vain yksi maalimies kerrallaan.
On se vaan niin ihmeellistä, että oli laji mikä tahansa, niin harjoituksien pitää olla yksinkertaisia ja innokkaita, jos mielii päästä lajissa eteenpäin. Tämän ymmärtäminen on mulle niin turkasen vaikeaa...
Kouluttaja: Tiina Paavola
Rosa mummolaan ja Roopen kanssa laatuaikaa viettämään Haun merkeissä koko viikonlopun. Oujee! Tästä onkin jo reilu puolivuotta aikaa, kun viimeksi hakua kokeilin. Sehän tyssäsi siihen, että "näytä" komennolla Roope jätti mut maaliviivalle ja itse juoksi ruokaa tarjoilevalle maalimiehelle. Oli siis aika päivittää osaaminen.
Roopen kohdalla ei siis missään nimessä palattu enää pallo vaiheeseen, vaan jatkettiin treeniä "rullaharjoituksella" eli irtopatukalla. Roope taisi muistaa paikan ja treenilajin, sillä kun odottelimme vuoroamme vähän matkan päässä muista, tuijotti se tiukkana toisia kohti ja piti pientä vikinää. Kun saimme luvan saapua, se ampaisi juoksuun ja veti mut vauhdilla treenialueelle. Suunnitelmana oli, että otettaisiin rullan hakua pidemmältä matkalta:
Lähetys maalimiehelle...
...maaston tsekkaus pudonneiden namien varalta...
...uusinta lähtö..
... ja sinne lähti, ihan niinkuin pitikin... =)
Roope lähti hienosti maalimiehelle, tuli rullan kanssa mun luokse ja lähetin sen näytä reissulle. Hetken se oli aivan ymmällään, mutta lähti kolmen käskyn jälkeen. Toinen kierros meni samoin, paitsi näytä käskyä tuli vain kahdesti. Kolmannella kerralla tehtiinkin niin, että näytä reissun lähdön jälkeen vaihdoin paikkaa siirtymällä muutaman metrin sivummalle. Ja niinhän siinä kävi, että Roopen järkeily herpaantui eikä hetkeen tiennyt, mihin kohti keskiviivalla piti palata.
Tämän päivän saldo: Roopella on loistavat ja ponnekkaat lähdöt maalimiehen etsintään, mutta näytä -komennolle tarvitsee paljon vahvistusta. Vasta sitten, kun tämä on vahva, alan juosta Roopen kanssa -näytä komennolla maalimiehen luokse. Huomiseksi olen pyytänyt lisää hämäys harjoitteita, saa nähdä, kui meidän käy =)
Muuta hauskaa päivälle oli esimerkiksi pentujen alkeiskouluttaminen hakuun. Ne kun meiltä on menny ohi, kun aloitettiin harjoitukset aikuisiällä ja suoraan maalimiehelle menolla. Varsinainen pentutreeni tehtiin kahdelle, eli maalimiehet istuivat vain paikoillaan ja kutsuivat koiraa luokseen syömään namia. Molemmat olivat ensin varovaisia eivätkä oikein tienneet, miten suhtautua metsästä löytyviin ihmisiin, jotka tarjoilevat herkkuja. Aika nopeasti toinen niistä rentoutui ja nautti siitä, että sai juosta ihmiseltä toiselle. Toinen oli varauksellisempi, mutta liekö herkuilla ollut osuutta, kun poiskaan ei paikasta halunnut. Kolmannella pennulla tehtiin jo ihan "oikeita" harjoitteita, eli lähetettiin maalimiehelle. Se vaan oli niin haltioissaan lajin treenaamisesta, että maalimiehen piti olla hiljaa ja antaa namia niin, että käsi oli maassa.
Yks meistä halusi nostattaa koiran motivaatiota, eli saada lisää vauhtia maalimiehelle menossa. Siihenkin löytyi lääke. Koiralle tehtiin haamuilua. Eli koira lähetettiin muutaman metrin päässä olevalle maalimiehen nameille, sitten koirasta panta kiinni ja maalimies lähti juoksemaan kauemmaksi piiloon. Tällä tavalla koiralle nousi into ja uuden käskyn kuultuaan, se ampaisi hillittömään vauhtiin suoraan maalimiehelle.
Joillakin oli ongelmana koiran haahuilu maastossa. Se estettiin sillä, että piilossa oli vain yksi maalimies kerrallaan.
On se vaan niin ihmeellistä, että oli laji mikä tahansa, niin harjoituksien pitää olla yksinkertaisia ja innokkaita, jos mielii päästä lajissa eteenpäin. Tämän ymmärtäminen on mulle niin turkasen vaikeaa...
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
Sunnuntai ja likaisia ikkunoita
Kevät tuo muutakin esiin, kuin luonnon heräämisen. Tänään tuli huomattua, että kameran linssi on likainen, vaikka sen pyyhkäisin ennen lenkille lähtöä. Olisiko aika ostaa uusi heijastinsuoja? Se kun on huomattavasti edullisempi kuin uusi putki.
Kotona ikkunat ovat likaiset. Valitettavasti joudun ihan itse ottamaan rätin käteen, jos meinaan saada niistä puhtaat. Ehkä olis syytä pestä ne ikkunat, vaikka kamera kirjoissa suositellaan likaisia ikkunoita, koska se taittaa valon ja antaa kuvalle kauniimman sävyn...
"Mitäs sitte tehtäis????"
Kotona ikkunat ovat likaiset. Valitettavasti joudun ihan itse ottamaan rätin käteen, jos meinaan saada niistä puhtaat. Ehkä olis syytä pestä ne ikkunat, vaikka kamera kirjoissa suositellaan likaisia ikkunoita, koska se taittaa valon ja antaa kuvalle kauniimman sävyn...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)