Kaupunkitreeni, osa 1, Kamppi

Kivenlahden koirakerhon arkitottis porukan kanssa päätettiin viime kuussa, että menisimme Kamppiin treenaamaan ohitusta. Muutaman meilivaihdon jälkeen saimme päätettyä päivämäärän, mihin loppujen lopuksi tuli vain kolme koirakkoa, kaksi oppilasta ja yksi vetäjä. Täytyy sanoa, että mitä vähemmän  porukkaa treeneissä on, sen intensiivisempää se on.

Treeneihin menin Rosan kanssa ihan siitä syystä, koska kaupungissa kävellessä se menee paniikin omaiseen tilaan, kyyristyy matalaksi, laittaa hännän koipien väliin ja vetää niin penteleesti. Siihen ei saa mitään kontaktia eikä se edes nakkia huomaa, vaikka kuinka sitä nenän edessä heiluttelisi. Sehän ei ole toivottua käytöstä. Siihen oli tultava muutos, jo senkin takia, koska koirien mummola on keskustassa.

Kampin päässä, kun bussista lähdettiin ulos, Rosa alkoi normi kiskomisen. Pysähdyin ja pyysin Rosan luokseni. Se tuli, nakki suuhun ja matka jatkui 5m. Tätä pysähdys - takaisin tulo - nakki - kehu - metodia ei tarvinnut käyttää kuin kolmesti, kun Rosa tajusi miten kaupungissa kävellään, iloisesti vihellellen ja hihna löysällä. Liukuovet olikin seuraava haaste. Kampissa on kaksi kappaletta liukuovia, mistä mennään ulos. Ensimmäisen läpikulku oli aivan normaalin näköistä kävelyä, mutta toisen kohdalla Rosa alkoi vetää ja mennä matalaksi. Ei kun takaisin sisälle ja uusiksi. Komento - kulku ulos löysällä hihnalla ja ulkona isot kehut onnistuneesta suorituksesta.

Seuraavaksi lähdimme kiertämään Tennispalatsia ja bongailimme laukkuja vetäviä ihmisiä. On se vaan kumma, kun Helsingissä tulee vastaan 6-7 ihmisen ryhmiä laukkujen kanssa, ei se aiheuta paniikkia, mutta kotikulmilla jo yhden ihmisen näkeminen kolisevan ja rämisevän laukun kanssa kulkeva voi saada pientä paniikkia aikaiseksi.

Ohituksessa ja luoksetulossa ei ollut mitään ongelmia. Mutta ne rappuset, ne rappuset. Meeri on joskus opettanut koirat juoksemaan rappuset ylös. Nyt kokeilin, kuinka pääsisin ne Rosan kanssa ihan rauhallisesti. Alku oli todella hankalaa. Rosa poukkoili ja poukkoili edes takaisin, kunnes muutaman komennon ja seisahduksen jälkeen sain sen rauhoittumaan ja pääsimme rappuset ylös sekä alas.

Kaiken kaikkiaan todella onnistunut treeni ja huomasin, että Rosa toimii aivan toisella tavalla, kun se on yksin. Roopen kanssa kun mennään, niin se yrittää viestittää koko ajan, että olen pieni hento tyttönen ja muut tahtoo pahaa... Tahtooko tämä sanoa sitä, että treenaan ja olen Rosan kanssa kahden aivan liian vähän????