Muutoksen tuulet

Eilen radiossa käytiin keskustelua siitä, että näihin aikoihin monessa kodissa pohditaan ensi syksyn suunnitelmia. Niin myös täällä, jopa niin kovaa, että sauhu nousee välillä korvista.

Tällä hetkellä tunnen, että olen menettänyt kaikki harrastus mahdollisuudet, enkä saa mistään uudesta otetta. TOKO rintamalla junnaan edelleen samassa pisteessä. En ole siinä päässyt eteen- enkä taaksepäin. Ah, melkein unohdin, että Roopella kerran syttyi treeneissä lamppu. Harjoittelin liikkeestä seisomaan jäämistä ja käytin takapalkkaa. Normaalisti Roopen kanssa ei näin voi treenata, koska se on laskenut 1 plus 1 ja tajunnut, että kukaan ei palkkaa vahdi ja siellä se on vapaasti haettavissa. Tällä kertaa mulla olikin palkkavahti ja jo heti ekan kerran jälkeen se tajusi, et sen on pakko tehdä töitä, jos mielii palkan saada. Roopen silmistä näki, et se kerrankin oli treeneissä mukana täysillä ja teki tosissaan töitä palkkansa eteen. Tälläisiä treenien pitäisi olla joka kerran, ei vain muutaman kerran koko treenihistorian aikana. Henkilökohtaisesti tiedostan, että jos meinaan tässä lajissa päästä eteenpäin, tarvitsen siihen ulkopuolista apua. Siihen minulla ei ole mahdollisuutta, koska kulkeminen julkisilla kaupungin sisällä on hankalaa.

Rosan kanssa olisin halunnut treenata agia opetuksen alla, jotta olisin päässyt edes kerran kokeilemaan aitoja kisoja. Tiedän, että Rosasta olisi tullut hyvä agikoira, mutta Juvanmalmin treenit ovat minun kohdaltani päättyneet, edelleen hankalien bussiyhteyksien vuoksi. TOKO ei ole Rosan laji, joten treenit Rosan kanssa ovat olleet lähinnä arkitottista. Metelin siedätys on tuottanut selvästi tulosta, sillä aikaisemmin kaupungissa kävellessä Rosalla on ollut häntä alhaalla ja keho kyyryssä, aivan kuin se olisi valmis pakenemaan vaaran uhatessa. Viime kerralla Ruoholahdessa kävellessä Rosa käveli ukin ja minun välissä aivan rentona eikä poukkoillut mihinkään. Sitä ihmeteltiin molemmat oikein ääneen. Ero oli niin valtava. Hyvä Rosa!!!

Yhden teorian mukaan Rosan haukkuminen käveleville ihmisille on paimentamista. Olenkin menossa syksyllä yhden kerran tutustumaan pallopaimennukseen, mutta kumman koiran kanssa menisin? Rosa arkailee liikkuvaa isoa palloa ja Roope tappaa sen alle 3s:n. Rosan voisi ennen koulutusta tutustuttaa palloon, mutta mulla ei ole isoa palloa. Ja jos hankkisinkin pallot ja alkaisin treenata pallopaimennusta kerran viikossa, niin mistä saisin lisäoppia, missä säilyttäisin pallot ja miten saisin pallojen kuljetuksen kentälle onnistumaan?????

Näitä syntyjä syviä miettiessäni kuuluu korvissani siskon sanat; "älä pyri itse vaikuttamaan asioiden kulkuun, kaikki tapahtuu aikanaan, kun sen aika on..."