Rosan siedättäminen ääniin on hyvällä mallilla. Se osaa hienosti tökkiä kuonollaan peltipurkkeja, istuu kentän laidalla katselemassa koriksen peluuta, kävelee kanssani nätisti tien viertä, keskittyy treenaamiseen kanssani nuorison potkiessa vierellämme palloa...jne. Paljon aikaa tähän kaikkeen on kulunut ja paljon onnistumisia saatu kokea. On siis aika testata jälleen hermojen kestävyyttä pyssyllä.
Aluksi treenasin Roopen kanssa TOKO:n kulmauksia. Kulmat menivät koko ajan vain hienommin ja hienommin. Intoa treenaamiseen riitti. Seuraavaksi otin kapulan noutamista. Eka heitto meni niin kuin aina ennenkin, koira sivulle, heitto ja haku. Seuraavaksi laitoin kapulan Roopen eteen, menin seisomaan kauemmaksi ja huusin hae. Roope haki kapulan, leikki sen kanssa ja tuli viereeni. Hä? En voinut uskoa silmiäni. MUN Roope teki jotain noin tyhmää. Se pölkkypää leikki kapulalla, mitä se ei koskaan aikaisemmin ole tehnyt. Ei kun treeni uusiksi, paljon lyhyemmältä matkalta. Muutaman kerran sain onnistuneen haun lyhyellä matkalla, mutta sitten kaksi kaunista kultaistanoutajaa käveli meidän ohi. Sitä näkyä ei Roope voinut vastustaa, vaan tuijotti niitä haltioituneena. Ei auttanut muu, kuin viedä se kentän laidalle jäähylle.
Myös Rosalla meni kulmaukset loistavasti. Se liikkui aivan vierelläni eikä kertaakaan jäänyt taakseni. Noutokapula tuotti jo enemmän ongelmia. Rosan taso on vasta siinä vaiheessa, että se ottaa sen suuhun ja pudottaa. Yritin muutaman kerran saada sitä hieman kävelemään kapulan kanssa, mutta turhaan. Onneksi Susa tuli paikalle pyssynsä kanssa. Pääsimme siirtymään varsinaiseen aiheeseen.
Susa otti pyssyn, meni sen kanssa kauemmaksi ja ampui. Rosa pari kertaa pyörähti kannoillaan ja ihmetteli tapahtunutta. Annoin sen rauhassa katsella ympärilleen ja ihmetellä. Kohta se jo rauhoittui ja annoin lihapullia palkaksi hyvästä suorituksesta. Hetken tauon jälkeen ampuminen suoritettiin uudelleen. Tällä kertaa kaikki ei mennytkään ihan mallikkaasti. Rosa kierähti, jalat vatkasi ja pää pyöri. Hätäpäissäni otin lihapullia käteen ja tarjosin niitä Rosalle. "Kato, tässä, Rosa". Se oli viimeinen tikki. Rosa oli satavarma, että se jokin pelottava tulee ja kovaa, mutta ei tiedä mistä. Rosalla meni pitkään, ennenkuin se rauhoittui. Siihen loppu treenit ja palaamme meteliharjoittelussa metalliämpäreihin. Vielä ei voi pyssyn kanssa leikkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti