Roope ja Rosa

Roope ja Rosa

lauantai 17. syyskuuta 2011

Roope ja sen kujeet

Roope on palautunut viikon reissustaan kotiin ja arki palautunut ennalleen. Rosa taisi olla maailman onnellisin koira, kun sai oman kaverinsa takaisin, kenen kanssa voi yhdessä makoilla sohvalla ja tehdä samalla liikelaskentaa ohi kulkevista ihmisistä. Roope taas..., hmmm..., ei taida olla maailman onnellisin koira, sillä se murjottaa mulle. Jos pyydän sitä luokseni, se ei tule. Mutta se saattaa tulla oma-aloitteisesti makaamaan mun viereen, eikä lähde siitä edes silloin, kun Rosa tekee hälyhaukun saadakseen hiljaiseen kotiimme eloa.

Roopen viikko on ollut varmasti mielenkiintoinen, mutta kuka siitä on nauttinut, Meeri ja Lasse vai Roope? Roope oli heti alusta asti tehnyt selväksi, että hän on eroahdistuskoira, eikä häntä voi jättää yksin kotiin. Ei edes 10:ksi minuutiksi. Jos piti kauppaan mennä, Roope otettiin mukaan autoon odottamaan. Ongelmaksi muodostui auton varashälytin. Joka kerran, kun Roope oli yksin autossa, hälytin pärähti soimaan ja Roope huutamaan. Niinpä Meerin ja Lassen viikon kestävä perhe-elämä keskittyi lähinnä kotioloihin.

Paikallinen poliisikin pääsi tutuksi Roopen käytöstapoihin. Lassen mennessä moottoripyörä korttia varten inssiin, Roope jäi autoon. Inssin aikana Lasse tunsi puhelimen soineen kahdesti ja inssin jälkeen puhelimen taas soidessa, Lasse arvasi mistä on kyse. "Poliisista päivää" -lauseen jälkeen Lasse oli vain tuumannut, että "kyse taitaa olla eroahdistuksesta kärsivästä koirasta, joka on jätetty autoon hetkeksi?" "Jep", oli poliisi tuumannut. Koska Lasse oli jo auton luona ja koira hiljainen, asia jäi siihen.

Yöt olivat menneet mukavasti Roopen kannalta. Illalla Roope oli jäänyt sängyssä jalkopäähän nukkumaan, mutta aamulla herätessä, oma väki oli ahdistettu pieneen tilaan ja Roope veti sikeitä pitkin pituuttaan vieden puolet sängyn tilasta.

Kaikesta huolimatta sekä Meerille että Lasselle tuli pienen pieni ikävän tunne, kun palauttivat Roopen kotiin. Eivätkä kadu päätöstään pitää Roope heillä viikon verran hoidossa. Hyvä niin, sillä siitä tiedän, että kaikesta huolimatta kaikki kolme ovat nauttineet viikon yhteiselosta. Eikä sitä tiedä, vaikka uusi viikon loma koittaisi vielä pian uudelleen.

Tänä aamuna halusin palauttaa molemmat koirat meidän omaan arkeen. Metsässähän se tapahtuu parhaiten, palloa heittämällä:








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti