On aika lähteä kokeilemaan Rosan kanssa pallopaimennusta ulos. Pienessä mielessä hiipi ajatus, että voisin samalla opettaa paimennusta Roopellekin. Siispä suunta kohti omaa TOKO kenttää, joka on se tuttu ja turvallinen aloituspaikka ulkotreenille.
Ensin ajattelin kokeilla pallon tökkimistä Rosan kanssa. Huom! Ajattelin... Ensin Rosa katseli palloa, kuin ei ennen olisi koko komistusta nähnyt. Ihan uusi vehje meidän piirissä. Vaikka se samainen pallo on tähän asti asunut meidän makkarissa. Se katseli palloa, sitten mua, palloa, mua, palloa, mua ja sen jälkeen kiinnostui ympärillä olevista äänistä. Sitä ei saanut sitten millään kiinnostumaan pallosta. Ei kun Rosa tolppaan ja Roope kehiin.
Välittömästi, kun Roope tunsi olevansa vapaa, se karkasi pallolle, alkoi raivokkaasti potkia sitä ja otti hampaisiinsa. Tietenkin toruin moisesta huonosta käyttäytymisestä. Pieneen mieleenkään ei juolahtanut kääntää asiaa positiiviseksi ja pyytää tuomaan pallon mulle. No, siitä sain maksaa, jälleen kerran.
Saatuani pallon Roopelta, laitoin sen sen eteen. Roope katseli aikansa palloa ja alkoi haukkua. Ooooookeeeeiiiii. Et taida olla valmis tämän pelin treeniin ulkosalla. Roope tolppaan ja Rosa tilalle. Rosa pukkas palloa kahdesti ja sen jälkeen alkoi ympärille katseleminen ja toisten koirien haukkumisen kuuntelu. Tässä vaiheessa mulla meni herne nenään ja pakkasin koirat kasaan ja suuntasin matkan takaisin kotiin.
Kotona otimme treenin uusiksi. Tällä kertaa huomattavasti paremmalla tuloksella. Rosa muisti heti, mitä pitää tehdä. Sain siltä monta hienoa yksittäistä tökkäystä, mut lieneekö eteisen pienuudella ollut osuutta siihen, että tökkäys matkoja en kyennyt pidentämään, taaskaan. Vaikka olin etukäteen tehnyt mielettömän hienot suunnitelmat. Kuinka salakavalasti huijaan Rosaa kävelemällä hiipien taaksepäin jne. No, suunnitelmahan oli tehty ulkokenttää varten.
Roope katseli jälleen kerran palloa ihmeissään. Se ei voinut käsittää, mitä sen kanssa piti tehdä. Pitikö sitä purra vai potkia...???? Nyt en enää viitsinyt odottaa ikuisuutta sen takia, että Roope vähän miettii, vaan laitoin namin palloon kiinni. Roope toi kuononsa kiinni namiin, naks ja annoin namin. Vielä toinen samanlainen. Samantien se tajusi, että palloa pitää tökkiä. Aloitin hienosti, niin kuin sääntöihin kuuluu, pitämällä palloa polvien välissä ja siitä onnistuneiden kolmen tökkäyksen jälkeen siirryin alaspäin ja vielä alaspäin, lopulta siihen, että pallo oli maassa aivan mun varpaiden edessä. Tämän pidemmälle en treenissä uskaltanut mennä. Oli siis aika siirtyä tolppatreeniin.
Goutsi sanoi hienosti, että tolpan taakse ohjaaminen tulee suoraan agilitystä. Käsi ohjaa tolpan taakse joko oikealta tai vasemmalta. Jep, ainakun käsi oli ojennuksessa näyttäen suunnan, sain molemmilta koirilta hienon tolpalle menon. Mutta kun käsi laskeutui alas ennen koiran pääsyä tolpalle, stoppasi heidän matkansa ja sain kysyvän katseen, "ai, mitä nyt piti tehdä?"
On hienoa, että molemmat koirat ovat keho-ohjaus riippuvaisia, mutta aina se ei lohduta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti