Joskus olen kuullut, että koiran kanssa treenaaminen tulisi suunnitella erittäin yksinkertaiseksi. Näin se oppisi kaikkein nopeimmin. Eilinen treeni osoitti aika hyvin, että junnaan paikoillani, enkä pääse eteenpäin. Mikä siis avuksi .... Ideoita oli haettava agin ja tokon parista ja tulihan sieltä pari ideaa, kun hieman kulutti energiaa asian pohtimiseen.
Ensin tolpan taakse kiertäminen. Muistan, kuinka alunperin agissa opeteltiin siivekkeen kiertäminen. Siinä laitettiin targetti siiven taakse ja sitä pikkuhiljaa siirrettiin eteenpäin aina niin pitkälle, että koira kiersi koko siivekkeen. Tämä pelitti agissa, miksi ei sitten tolppa treenissä...???
Tuumasta toimeen. Roope kiinni remmillä olohuoneen tuoliin ja Rosa eteiseen treenaamaan. Targetti tolpan taakse ja selkäsuorana, käsiojennettuna käsky vasen. Sinne meni... Vielä kolmesti sama vasenkierto ja sitten toinen puoli. Tässä kohtaa ilmestyi uusi ongelma. Vaikka Rosa oli mun oikealla puolella ja oikea käsi ojennettuna kohti tolppaa, se livahti tolpan taakse vasemmalta puolelta. Kolmesti sama juttu, ennenkuin muistin tokosta jalkojen asennon. Oikea jättää ja vasen ottaa mukaan... Nii just, mullahan oli oikealle kierrossa vasen jalka edellä, se kun tuntui niin luontevalta asennolta seistä. Vaihdoin oikean jalan eteen ja jo alkoi pelittää. Rosa alkoi kiertää tolppaa oikealta puolelta, ihan niin kuin piti.
Roopea ei niinkään hetkauttanut jalkojen asento, mutta enemmänkin se oli epävarma siitä, saako namin ottaa targetilta vai ei. Se katseli mua ihanilla silmillään kysyen, voiko sen ottaa. Tämä on Roopelle uutta. Yleensä sen kanssa treenatessa ei voi käyttää targettia, ellei sitä joku vahdi, sillä se on erittäin nopeasti laskenut yksi plus yksi ja huomannut namin olevan otettavissa, vaikka lupaa ei ole. Vasta kun iloisesti hihkuin kertoakseni olevani tyytyväinen suoritukseen, se otti juustopalan.
Kolmasti kokeilin Roopen kanssa vasen ja oikeaa käskyä targetin avulla ja sen jälkeen ilman. Molemmilla tavoilla tuli yhtä onnistunut suoritus. Sitten oli Rosan vuoro kokeilla tolpalle menoa ilman targettia. Yllätyksekseni se meni just niin kuin piti. Suoritus oli tähän astisista kokeiluista paras ja taidan ottaa targetin vakkari käytäntöön opetuksessa. Se tuntui toimivan ja samalla täsmensi harjoitusta huimasti.
Pallon kuljettaminen Rosalla ei edelleenkään etene yhtä pukkausta edemmäksi. Tällä kertaa muistin, että palkkanami pitäisi heittää koiran taakse, jotta se saisi kierroksia samalla itseensä. Saihan se sen verran, että alkoi purra palloa. Pakko oli ottaa vielä yksi onnistunut yhden pukkauksen kosketus ja sitten vaihdoin Roopen tilalle. Roope asettui hienosti pallon taakse ja katseli mua "niin, pitikö tehdä jotain?" -katseella. Ah, olin unohtanut, että Roopen kanssa ollaan vasta pallo jalkojen välissä tasolla. Eikä se mussukka edes muistanut, että palloa pitää pukata, ennekuin namilla kosketin palloa. Pienen muistutuksen jälkeen pääsimme jo yhden pukkauksen tasolle. YES!
Uusi opeteltava asia meillä on agiesteen taakse jätettäessä jalkojen väliin asettuminen. Tätä ollaan treenattu nyt kahdesti ja Roope tulee jo kerta houkuttelusta jalkojen väliin. Rosa vielä kiertää jalkoja ympäri ja ympäri, ennenkuin se hiffaa seurata namikättä. Talvikauden agitreeni alkaa viikon päästä ja tavoitteena olisi saada molemmat koirat asettumaan automaattisesti jalkojen väliin siihen mennessä. Saas nähdä, kuinka käy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti