Palloja ja tolppia hymyssä suin

Ihan oikean kouluttajan oppiin pääsemisessä on se etu, että ei enää itse tarvitse miettiä, miten päästä eteenpäin, vaan oikeat neuvot ja niksit tulevat kuin apteekin hyllyltä aina tarvittaessa. Niin tapahtui tänäänkin.

Tänään pallopaimennus treeneissä aloitettiin siitä, millä tasolla treeni sillä hetkellä kenelläkin oli. Minä ja Rosa olimme jääneet edellisen tunnin päätyttyä tolpan taakse lähetyksessä metrin matkan päästä ja pallon pukkauksessa yhdellä tökkäyksellä. Viikon aikana olin treenannut vain kahdesti, siitä huolimatta olimme päässeet jo tolpalle lähetyksessä kolmesta metristä ja pallon pukkaamisessa kahdesti.

Treenin ensimmäisen puolen tunnin aikana Rosa edistyi pallon suhteen jo kolmeen pukkaukseen. Siinä treeni-innossa huomasin jossain vaiheessa, että pallo alkoi mennä ihan väärään suuntaan, eikä Rosa oikeastaan halunnut enää mennä pallon taakse. Taas olin innoissani unohtanut palkata aina välillä yhdestä pukkauksesta. Oli aika mennä tauolle. Tauon aikana Rosa yritti hivuttautua salakavalasti lähimmän pallon luokse ja heti kun pääsi tarpeeksi lähelle, pukkasi sitä. Pukkauksen voimasta pallo vieri kauemmaksi meistä ja nyt Rosan oli aivan pakko pitää tauko.

Tauon aikana goutsimme piti meille jokaiselle treenaajalle pienen henkilökohtaisen opetustuokion tolpalle lähetyksessä. Ennen mun vuoroa oli kolme muuta koirakkoa. Jokaisella kolmella koirakolla oli aivan erilainen tilanne treenissä ja sain ihan vahingossa kuulla jokaiselle annetun neuvon. Yhdelle neuvottiin taakse lähetystä ja seis -käskyä. Toiselle kannustusta palloon koskettamisessa ja kolmannelle tolpan takana odottamista. Siinä kuumat vinkit tälle viikolle.

Rosan into tolpalle menossa oli jo laukkavaiheessa ja meille tuli oppitunti siitä, missä kohtaa kannattaisi naksauttaa naksuttimella, jotta koira tietäisi, että treeni meni oikein. Musta on käsittämätöntä, että Rosaa palkataan tolpan kohdalla laukkaamisesta, kun mun mielestä sen pitäisi siinä jarruttaa ja kääntyä tolpan taakse. Idea on kuitenkin toinen, siinä palkataan iloisesta ja vauhdikkaasta menosta. Tämän lisäksi meille uutena asiana tuli palkan heittäminen tolpan taakse. Idea on tuttu, sinne palkka, missä halutaan toiminnan olevan. Tässä tapauksessa toiminta on tolpan takana. Jos treenaan ulkona, enkä halua heittää juusto/makkara palasta hiekkaan, on mun yhdistettävä tähän paikallaanolo treeni ja vaadittava koiran pysyvän aloillaan aina siihen asti, kunnes vien palkan sen luokse. Huh huh, sanoisin, tähän ei Rosan maltti taida yltää... =)

Rosan into lajia kohtaan on niin innokas, että itsekin leijailee pilvissä. Sitä intoa on aivan ihana katsella ja koiran innostaminen kehon kielellä ja sanallisesti on aivan toista luokkaa, kuin TOKO:ssa ikinä voisi käyttää.