Kahden tunnin agitreenien jälkeen vein Roopen kotiin ja lähdin Rosan kanssa pallopaimennus treeneihin. Hallille päästyäni mietin hetken mikä on treenin aihe ja päädyin aloittamaan treenit siitä, mihin viimeksi jäätiin, eli melkein alusta. En vieläkään ollut keksinyt keinoa, miten saisin Rosan pysähtymään tolpan taakse keskelle, joten meidän meininki näytti enemmänkin sähläämiseltä kuin paimentamiseen valmentavalta harjoitukselta. Nakkejakin oli vain muutama taskussa, ne mitä agitreeneistä oli jäänyt jäljelle.
Aika pian saatiin goutsi paikalle. Täytyy ihmetellä oikein ääneen, että miten ihminen osaakin olla aina iloinen ja ymmärtäväinen, vaikka näkee toisen tekevän ihan hölmöjä ratkaisuja treeneissä. Esimerkiksi tolpalle lähettäminen; "oletko muistanut pysäyttää koiran seis -sanalla oikeaan paikkaan?" (Eeeeen...) "Mistä palkkasit?" (en muista mikä oli aihe, mutta olin tehnyt juuri sen mitä ei saa tehdä, odottanut liian kauan, ennenkuin palkkasin), (nakkien loppuessa vaihdoin palkan palloon, mikä on AINA treenatessa takuuvarma palkka) "useimmiten pallo palkkana toimii paljon paremmin kuin nakki", nii just, kaikki niksit on tiedossa, mutta niitä ei vain tule ajatelleeksi silloin kun pitäisi...
Joka tapauksessa, tämän päivän oppina oli tolpan kiertäminen niin, että koira on aina vastapuolella. Jos kierrän toiselle puolelle, niin koira kiertää myös. Jos ajattelen omilla aivoillani, niin luultavasti olisin aloittanut harjoittamisen tästä. Toinen harjoite oli tolpalta vaihtaminen toiselle. Tämän Rosa sisäisti hetkessä. Ongelmaksi muodostui Rosan into tökkäämiseen. Kun lähetän sen tolpalle, se juoksee sen taakse ja tökkää tolppaa. Tavoite on, että jossain vaiheessa Rosa tökkäisi palloa käskystä, ei oma-aloitteisesti. Tähän saimme lääkkeeksi palkkaamisen aikaistaminen. Mun pitäisi olla nopeampi kuin olen ja ehtiä palkata ennen tökkäämistä. Mitä palloon tulee, niin goutsi kysyi, miksi kävelen taaksepäin. No, tietenkin siksi, että saisin Rosan houkuteltua tökkäämään enemmän ja enemmän... VÄÄRIN! Mun kuuluu seistä paikoillani ja Rosa TUO pallon mulle. Siispä, pallo Rosan eteen ja itse kävelen hieman kauemmaksi. Mitä tekee Rosa? Se ahdistuu, alkaa katsella poispäin pallosta ja hengitys tiivistyy. Ei tökkäystä. Voi kyynel, miten voi yksinkertainen harjoite olla niin vaikeaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti