Voihan pilkunviilaus!

TOKO:ssa viilaus on tuttua ja siksi en siinä ehkä pärjää. Agissa on paljon askelia sekä koiran ja mun välissä on tilaa. Siksi siitä tykkään. Pallopaimennus on liikkeiltään hyvin yksinkertaista ja ajattelin sen olevan tarpeeksi yksinkertaista mulle, mutta niinhän se ei suinkaan ole. Tänään treeneissä sain goutsilta vinkit miten jatkan treeniä päästäkseni eteenpäin, silti jäin tahkomaan samaa ongelmaa, mistä koko viikon kärsin.

Roopella on ollut ongelmana haluttomuus pukata pallo. Se mieluummin pelaisi reilusti futista, kuin pukkaisi sitä kuonollaan. Muutaman videon jälkeen tajusin, että mun pitää Roopen kohdalla aloittaa treeni niin, että laitan namin pallon alle ja kun se yrittää saada namin sieltä, se samalla huomaamattomasti pukkaa palloa. Tämä keino tepsi loistavasti ja jo muutaman namin poimimisen jälkeen se tajusi homman juonen ja aloitti omatoimisen pukkaamisen. Pukkaamisia ei kuitenkaan tule kuin yksi kerrallaan, mutta hyvä niin.

Tolpalle lähettäminen on tuonut kuitenkin mulle eniten päänvaivaa. En voi mitenkään tajuta, miksi ensimmäisellä treenikerralla sekä Rosa että Roope on heti tajunnut mennä oikealle kohdalle tolpan taakse, mutta kun vaikeutan treeniä lisäämällä matkaa, homma kaatuu siihen. Apuna olen yrittänyt käyttää namialustaa, kosketuskeppiä ja pelkkää käden ohjausta. Mikään näistä ei ole toiminut hyvin, ehkä vähän apua tuonut.

Kuunneltuani tänään goutsin vinkit, alkoi into lajia kohtaan palata ja olin aivan täpinöissäni, kun sain kertoa keksimästäni kosketuskepin avusta. "Hienoa" -goutsi tuumasi. "Näytä, miten teet sen". Keppi esiin ja tolpalle lähetys saattoi alkaa. Hetken se katsoi mun sähellystä ja käski laittaa kepin pois. Se toimi enemmänkin häiriötekijänä kuin apuvälineenä. Oooookei, sitten tolpalla kehonsiirto pelkän käsiavun kanssa. Rosa katseli mua sen näköisenä, kuin se ei tajuaisi yhtään. Siinä vaiheessa goutsi sanoi, että keskity pelkästään takajalkojen siirtämisen palkkaamiseen. Heti, kun takajalat edes hieman liikahtaa, naksauta ja palkkaa. Tästä sitä sitten aloitettiin. Aluksi sain Rosan takajalkoihin sentin siirron verran liikettä, sitten se hieman piteni ja piteni. Tauon jälkeen kokeilin samalla tekniikalla siirtymistä tolpalta toiselle ja se onnistui. Voi hitsi sentään! Ja ennenkuin tunti oli päättynyt, sain Rosan lähetettyä jo muutamasta metristä tolpalle ja siitä vaihto toiselle tolpalle, niin vasemmalta kuin oikealtakin puolelta.

Rosan into pallon pukkaamiseen on rajaton, mutta hallitsematonta. Hallitsematon siksi, että en ole muistanut opettaa Rosalle odottamista. Taas uusi haaste, miten opettaa odottaminen ja siitä käskystä pallon pukkaamiseen, kun ärsykettä ei voi vielä käyttää????? Ärsyke tulee kuvaan vasta sitten, kun laji todella hallitaan. Vastaus on yksinkertainen, innostamalla koira liikkeelle. Innostaa voi vaikka useammankin kerran, ei vain yhden kerran houkutuksen avulla. Ensimmäisellä kerralla Rosa oli aivan kysymysmerkin näköinen Pienen neuvottelun jälkeen goutsin kanssa Rosa muuttui. Sen häntä alkoi heilua, pää painua alaspäin kohti palloa ja hymy ilmaantui sen huulille. Pakko myöntää, että koiran iloa katsellessa, myös oma mieli rentoutui ja antautui hauskalle treenille.