Ihmisten käsitys asioista perustuu usein toisten mielipiteisiin. Niin myös minun. Oikeaa tietoa ei löydy silloin, kun sitä tarvitsee, vaan silloin, kun hakee tietoa jostain muusta asiasta. Esimerkiksi Rosan käyttäytyminen on luokiteltu tähän asti agressiiviseksi, ei normaaliksi eläimelle kuuluvaksi käyttäytymismalliksi.
Roope on suloinen musta turriainen ja meidän ensimmäinen koira. Huoli sen vanhenemisesta on kova ja osittain siksi ostin Anders Halgrenin kirjoittaman "Vanha koira" -kirjan. Halusin ehdottomasti tietää, missä vaiheessa elämää Roopen taival tällä hetkellä on. Yllätykseni oli suuri, kun kirjan mukaan Roope ei olekaan vanha, vaan vanhempi keski-ikäinen. Roopen kokoinen on vanha vasta 11 vuotiaana. Jippiiiii!!!! Meillä on siis vielä monta onnellista vuotta jäljellä yhdessä. =)
Toinen yllätys tuli kohdasta kanssakäymisen säännöt. Sen mukaan koira tappelee eniten siinä vaiheessa, kun se on saavuttanut sukukypsyyden. Myönnän, että tässä vaiheessa olen ollut samaa mieltä kuin niin moni muu, että käytös on agressiivista ja häpeillen olen kiertänyt muut koirat kaukaa. Rosan "agressiivinen" käyttäyminenhän alkoi vuoden vanhana, enkä osannut sille asialle tehdä yhtään mitään. Vasta myöhemmin olen keksinyt naksuttelun ja kehumisen ohi kulkiessa. Kirjan mukaan nuorten koirien taistelu on kuitenkin peliä, johon kuuluu murinaa, ulvontaa ja valehyökkäyksiä. Taistelu näyttää siltä, kuin koira olisi aikeissa syödä toisen, mutta tosiasissa yhtä ainutta veripisaraa ei taistelussa vuodateta. Siinä vaiheessa, jos veri alkaa lentää ja tulee hampaanjälkiä, ei kyse enää ole pelistä, vaan taponhimosta, jota en missään nimessä allekirjoita Rosan kohdalla. Rosa käy kyllä päälle, örisee, nostaa häntänsä pystyyn sekä käy päälle, edelleenkin, jos siihen tulee tilaisuus. (Voihan tämä olla peruja pentuajoilta, jolloin Roopen kanssa käydyt taistelut olivat juuri tämänkaltaisia, mutta silloin se oli silkkaa leikkiä.) Yleisesti ottaen tällaisesta käyttäytymisestä puhutaan pelkoagressiivisesta käyttäytymisestä, ei keskinäisten pelisääntöjen luomisesta.
Jos tämän olisin viisi vuotta sitten ymmärtänyt, olisin antanut Rosan taistella omat taistonsa ja pyytänyt vastapuolen koiran omistajaa tekemään samoin. Se olisi varmasti helpottanut meidän elämää nykypäivänä. Nimittäin, jos koirat saisivat taistella rauhassa taistelunsa pelisääntöjen mukaisesti, he hetken päästä saattaisivat vain katsella altakulmain toisiaan ja olla hetken päästä hyviäkin ystäviä keskenään.
Onko ihan pakko tutustua erilaisiin asioihin perä edellä? Kun tutustun pennun omaiseen käyttäytymiseen, tajuan vanhemman koiran käytöksen. Mutta kun tutustun vanhan koiran käytökseen, tajuan nuoren koiran käyttäytymistä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti