Roope rakastaa mennä fyssarille. Ei siksi, että se pääsisi käsittelyyn, vaan siksi, että olemme kahden. Kun vein sen muutama viikko sitten fyssarille, oli se jo ihan täpinöissään pihalla. Se tervehti iloisesti fyssaria ja lähti perään, kun meidät ohjattiin tutkimushuoneeseen. Tenkkapoo tuli siinä vaiheessa, kun fyssari yritti tarjota namia Roopelle. Roope selvästi näytti, että "syö sä ne, mä leikin mun mutsin kanssa" . Niin se alkoi pyöriä mun ympärillä, jakeli suukkoja, antoi tassuja ja teki kaikkensa, jotta alkaisin leikkiä sen kanssa. Ei siinä auttanut muu kuin kääntää Roope väkisin makuuasentoon. Roope tyytyi kohtaloonsa, makasi paikoillaan ja itki koko tunnin ajan. En tiedä, itkikö sitä, että sattui, vai siksi, että se käännettiin kyljelleen väkisin ilman sen omaa tahtoa.
Fyssarin tuomio oli selvä. Roope on edelleen jumissa, vaikkakin paikat ovat jo hieman joustavammat. Kotitehtäväksi sain edelleen joka iltaisen venyttelyn, jota olen tähän asti tehnyt kerran, sekä lisäksi syvälihasharjoitteita nostamalla sekä etu- että vastakkaista takatassua samaan aikaan. Niitä en siis ole tehnyt vielä kertaakaan. Mutta koiria olen kyllä käyttänyt uimassa, metsälenkeillä sekä kerran treenannut frisbeetäkin. Niissä kun on enemmän hohtoa, kuin venyttelyssä...
Frisbee treenissä treenasin ensin Rosan kanssa rollereita ja loistavasti Rosa sinkosi perään ja toi kiekon takaisin mulle. Kun Rosa väsähti, otin Roopen tilalle. Roope oli kyllä hyvin innostunut lajista, mutta ehkä sen vuoksi, että joka kerta kun se haki kiekon, se samalla kävi lällättämässä Rosan nenän edessä kiekko suussa. Se, mitä kutsun edistykseksi, on Roopen hammaskaluston hellävarainen käyttö kiekkoja kohtaan. Enää se ei purrut niitä puhki, vaan kantoi niitä hellävaraisesti suussaan, ihan kuin kiekot olisi tehty lasista. Ehkä en sittenkään tarvitse 15e:n kiekkoja, vaan pärjäämme näillä edullisimmilla kiekoilla =)...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti