Noniin, ainahan harjoitellessa pitäisi olla ihan hiljaa ja antaa koiran tehdä työtä oman resurssien mukaan. Vaan kun ei malta. Aina pitäisi olla vähän sorkkimassa väliin ja auttamassa..., muka....
Aamulla vein koirat rannalle uimaan ja heittelin palloa moneen kertaan samaan suuntaan. Sitten päähäni pälkähti kokeilla, miten koirat reagoi, jos hieman käännän kehoani ja heitänkin pallon toiseen suuntaan. Koirat lähti just siihen suuntaan, minne pallo oli aikaisemmin mennyt ja ihmettelivät hetken, minne se pallo katosi. Ja tietenkin mun piti ohjailla ja näyttää pallon suunta, en siis antanut heidän rauhassa etsiä sitä. Pakko oli tehdä testi uusiksi. Ensin muutama heitto sinne minne koko ajan olin palloa heittänyt ja sitten käännös reilusti oikealle ja heitto... "Hitto, se menikin kaislikon taakse, sieltä ne ei sitä löydä..." Jaksoin kuitenkin olla hetken hiljaa ja antaa koirien tehdä rauhassa työtä. Muutaman minuutin jälkeen oli jo pakko näyttää suunta, minne pallo meni. Tällä kertaa koirat lähtivät uimaan siihen suuntaan, minne näytin ja Rosa jaksoi etsiä palloa kaislikosta niin kauan, että löysi sen.
Illalla oli kiekon heiton vuoro koulun kentällä. Roopelle tein koppiharjouksia, eikä se mokoma vieläkään suostu luopumaan epävarmasta olotilastaan, mitä kiekon kanssa pitäisi tehdä. Roope kuitenkin otti koppeja niin monta kuin sai. Aina välillä kiekko tipahti suusta maahan ja välillä se jäi hampaiden väliin roikkumaan. Edistys se on sekin. Ehkä sittenkin jonain päivänä pystyn heittämään Roopelle neljä kiekkoa peräkkäin ja se tiputtaa ne automaattisesti suusta ilman erillistä käskyä =).
Rosan kanssa harjoiteltiin kiinni kiekosta ottamista ja hetken epätoivoisen yrittämisen jälkeen Sini ehdotti, että kokeilisin seistä ja koira hyppäisi kiekolle. Ei onnistu Rosan kanssa mietin, ja vaihdoin koiran Roopeen. Tämä oli selvästi se juttu, minkä Roopekin hiffasi. Se teki monta hienoa hyppyä kiekolle ja selvästi nautti tästä treenistä. Sitten koira vaihtoon.
Rosa hetken katseli kiekkoa ja pukkasi sitä kuonollaan. Ei palkkaa. Sitten se iski hampaat kiekkoon, palkka tuli. Uudestaan hampaat kiinni ja palkka. Tätä tapahtui ainakin neljä kertaa ja sitten jostain käsittämättömästä syystä Rosa meni lukkoon. Se ei vain yksinkertaisesti muistanut, mitä piti tehdä. Rosa lähti vaeltelemaan poispäin kiekosta, kutsuin sen luokseni, se tuli, istahti eteeni ja katseli mua sen näköisenä, et "oliko sulla jotain asiaa?" Hyvin hienovaraisesti heilutin kiekkoa ja Rosa iski hampaansa kiekkoon, palkka. Sitten ei taas tapahtunut mitään. Neuvoksi sain, että pidä kiekko paikoillaan ja se auttoi. Rosa rentoutui ja iski hampaansa kevyesti kiekkoon kolmesti ja meni taas lukkoon ja päätti tehdä pienen omatoimisen lenkin. Kutsuin sen luokseni ja se katseli mua taas kysyvänä. Nyt en heilauttanut kiekkoa, seisoin vain paikoillani ja toivoin jotain tapahtuvan. Hetken miettimisen jälkeen Rosa otti kevyesti kiekosta kiinni ja siihen oli hyvä päättää tämä treeni.
Miten voikin olla niin vaikeaa olla houkuttelematta ja antaa koiran tehdä itsenäisesti työtään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti