Roope ja Rosa

Roope ja Rosa

lauantai 24. marraskuuta 2012

Hullunkurinen aamu

Tänään oli se aamu, kun kuukauden jälkeen ensimmäisen kerran pääsi metsälenkille koirien kanssa. Rosan juoksut ei ainoastaan rajoita sen elämää, vaan meidän kaikkien. Treeneihin mennessä Rosa jää kotiin, lenkit on vain remmilenkkejä, sport trackerin innoittamana kalorinkulutus metsälenkeillä tavoitteeseen treenaaminen oli lopetettava  jne... Mutta jos hakee jotain positiivista, niin Roopen kanssa on ollut aivan mahtavaa mennä ja olla treeneissä aivan kahden, reippaita lenkkejä on tehty juoksuvyön avulla ja sen seurauksena koirien lihasjumit selästä ovat hävinneet. Tilalle on tullut kiinteät hyvin voivat fileet. Tavoitteeni remmilenkeillä oli saada keskimääräinen km vauhti 5:een, mutta sinnikkäästi se on pysynyt 4.2:ssa. Vasta toissapäivänä sain sen nostettua 4.9:ään. Miten siis on käynyt metsälenkkien kalorikulutus? Se jäi 596:een edellisellä lenkillä, eli lähellä tavoitetta, joka on 600.

Ensimmäiseksi sport tracker käyntiin ja sitten vain ulos. Koirat olivat aivan innoissaan, kun huomasivat lenkin suuntautuvan metsään. Metsän reunassa laskin ne vapaaksi ja ilo oli irti, Normaalisti koirat juoksentelevat kintereilläni, mutta nyt Roope on muutaman kerran jättänyt vain savuvanan taakseen ja jättänyt mut ja Rosan kuin nallit kalliolle. Omat retket ovat olleet paljon mielenkiintoisempia. Muutaman kerran huutelin Roopen perään, mutta vain Rosa tuli. Kohta kuului kauempaa "apua!" ja arvasin heti, et metsässä kulkija on tainnut tavata Roopen. Kohta Roope juoksi meidän luokse vaahto suusta valuen. Täytyy myöntää, että mäkin olisin pelännyt tollasta rakkia, jos vastaan olisi tullut... ;).

Hetken se malttoi meidän kanssa kulkea, mutta kohta se ryökäle lähti taas matkoihinsa. Kun ei sitä kuulunut takaisin, aloin huudella Roopen nimeä. Kohta kuului jostain läheltä "uijui uijui..." Noin nanosekunnin ajan ehdin miettiä, että "nyt se on jumissa jossain, eikä pääse pois tai jalka on mennyt poikki tai .... ja miten meidän messariesityksen käy....?" Mut sitten tajusin, et äänen aiheuttaja olikin lintu. Ja taas kohta Roope tuli iloisesti paikalle. Minä tietenkin ensin huusin kovaa, et "Missä -" mut sitten muistin, että koiraa ei saa torua, kun se tulee takaisin. Siispä tyydyin iloisella äänellä sanomaan sille "... saatanassa sä kävit???? Et enää ikinä saa tehdä tollasta" -ja samalla namia syöttää koiralle hienosta paluusta.

Jossain vaiheessa puhelin soi ja puhelun jälkeen huomasin, että sport tracker ei ollutkaan lähtenyt päälle. En todellakaan tiedä, mitä oli tapahtunut. Muistan kuitenkin hyvin selkeästi, kuinka olen laittanut sen päälle ja ajanlasku oli lähtenyt käyntiin. Ei siinä auttanut muu kuin laittaa se uudelleen käyntiin, vaikka matkaa oli enää 1/3 osaa jäljellä. Kotona katsoessani lukuja, oli kalorinkulutus 190. Sen jos kertaa kolmella, se on 570. Huh, ei kovin paha lasku edelliseen.

Tämän jännän lenkin päätteksi löytyi aurinko. Kyllä se vaan näytti ihanalta tämän synkän ja pimeän syksyn keskellä.... =)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti