Uudessa kontaktiharjoituskoulutuksessa mennään niin hirveää vauhtia eteenpäin, että itsekään ei pysy perässä. Saati, että osaisi nostaa tai laskea tarvittaessa haastetta. Tänään iltalenkillä kuljimme tavanomaista rauhallista reittiämme. Haasteita ei tullut kuin muutama, mutta niistä KAIKKI onnistuivat yli odotusten.
Ensimmäinen haaste oli pimeähköllä hiekkatiellä, missä kauempana näkyi koirakko. Rosa otti tavanomaisen "tuu tänne, saatana" -asentonsa. Kutsuin sitä muutaman kerran luokseni, tuloksetta. Sitten aloin tykittää Roopelle namia ja se herätti Rosan koomasta. Rosa tuli luokseni, mutta en heti alkanut tunkea namia sille, vaan ensin olin kutsuvinani Rosaa, juttelin sille ja vasta sitten tungin sille namia. Matka jatkui...
Toinen haaste tuli erään talon kohdalla, missä asustaa rähjäkoira, joka hyökkää portille aina, kun sen ohi kävelee. Normaalisti Rosa hyökkää päin ja Roope hiipii poispäin meistä. Ihan kuin ei olisi tuntevinaankaan meitä. Tällä kertaa Roope käveli aivan normaalisti portin ohi ja Rosa vain vilkaisi. Kehut ja palkka tuli vasta sitten, kun olimme jo kävelleet reilun matkan pihan ohi.
Kolmas ja muutama muu haaste meni niin, että pyysin kontaktia ilman haastetta. Tiet olivat tyhjiä ja koirien nenät kohti menosuuntaa tai sitten kiinni ojan penkkoissa. JOKA KERTA molemmat tulivat namille. Voi viude....
Olisko tämä sit viides haaste, kun kuljimme fleksissä juoksentelevan labbiksen ohi. Molemmat kävelivät vierelläni rintarinnan, eikä kumpikaan reagoinut vastaan tulevaan koiraan. Vasta, kun menimme ohi ja labbis teki yllätys hyökkäyksen takaa, Rosa katseli mua silmät kysyen, "miten reagoin?" Siihen tuumasin vain et "mennään" ja Rosa tyytyi siihen.
Viimeinen haaste tuli aivan yllättäen. Näin, että kauempana on koira ja kutsuin koirat vierelleni. Komensin ohi ja molemmat menivät kuin mitään muuta ei tässä maailmassa olisi. Aloin tavanomaisen palkkaamisen, kun äkkiä huomasin Rosan hengityksen kiihtyvän. Sitten tajusin, että keskikokoinen villakoira nimeltään Lumi, joka kuuluu vihollislistalla kärkipäähän, on tulossa vastaan. Otin Rosan viereeni ja aloin palkata Roopea. Rosan hengitys kiihtyi ja kiihtyi ja vasta kohdalla yritti ohitseni vetämään kaveria turpaan. Mutta remmi oli lyhyellä, joten Rosa tasaantui tosi nopeasti ja jatkoimme matkaa. Koska en halunnut palkata käytöksestä, vaikka se Lumia kohtaan olikin tosi "vähäagressiivinen", jatkoimme matkaa ja muutaman minuutin kuluttua kutsuin Rosaa luokseni. Se tuli, sain sen palkattua ja pääsimme kotimatkalle, enää haasteita kohtaamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti