Roope ja Rosa

Roope ja Rosa

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Metallia ja rauhaa

Rosa on luonteeltaan arka, pelokas ja pidättäytyväinen. Missään nimessä se ei koskaan ole ollut eikä tule olemaan rauhallinen, leppoisa ja rautahermoinen kaveri. Tietenkin tälläisille koirille on kehitetty kaikenmaailman psykologeja, neuvoja on tuhat erilaisista musiikkiterapioista, klassisen radiokanavan pitämistä päällä työpäivän ajan jne... Mitään näistä en kuitenkaan ole kokeillut. Ongelmakoira kouluttajan juttusille en viitsi mennä, sillä vasta yhden ainoan kerran koulutushistoriani aikana olen kuullut sanat; "täytyy tuntea historia, jotta voi edetä koulutuksessa". En siis usko heidän ammattitaitoon tässä asiassa. (Paitsi kyseisen kouluttajan...) Klassista radiokanavaa en voi pitää päällä, sillä meillä kuuluu ainoastaan Nova. Mutta  yksi neuvo on kokeilun alla, joka tuli ihan puuntakaa.

Pääsin tutustumaan Kivekon kautta tullikoirien kouluttamiseen. Saimme nähdä, kuinka koira tekee työtään ja kuinka se palkitaan. Näytöksen meille tarjosi 2v metsästyslinjainen spanieli. Oli ilo katsella, kuinka se suurella ilolla etsi huumekätköä autosta sekä tavaroiden alta. Ja jokaisen löydön jälkeen se sai palkaksi pallon ja pääsi kouluttajan syliin rapsutettavaksi.

Luento osuudella käsiteltiin pentujen hankkimista, pentuajan koulutusta ja sosiaalistamista. Yllätyksekseni työkoiran pentuajan kouluttaminen ei juuri poikkea normi kotikoiran kouluttamisesta. Molemmille pitää opettaa pennusta lähtien erilaiset materiaalit ja erilaiset olosuhteet. On hyväksyttävä kosketukset ja äänet. Ja kuinka ollakaan, jos työkoira ei asu lapsiperheessä, on sille soitettava heavy musiikkia, jotta se oppisi sietämään ääniärsykkeitä. Siispä, levyjen tsekkaus ja musa soimaan. Nyt Rosa kokeillaan hiljaisuuden tilalla heavyä!

Ensimmäinen totuttelu tapahtui eilen. Siivouksen lomassa muistin Ari Koivusen levyn. Se soi meillä ainakin kahden tunnin ajan, kunnes itse väsähdin siihen. Koirat olikin illalla aivan poikki, olihan takana pitkä kallioinen metsälenkki ja 2h:n musaterapia. Tänään aamulenkin ja aamupalan jälkeen laitoin soimaan Apocalypticaa. Roope katsoi mua suoraan silmiin sohvalta, ihan kuin sanoakseen, et "onx pakko?". "Mä haluun rentoutua..." Rosa nukkui sohvalla 10 minuuttia ja painui makkariin nukkumaan. Sieltä se ei ole tullut pois vielä kertaakaan. Kohta musiikki terapiaa on kulunut 1,5h ja on aika laittaa normi Nova päälle. Eiköhän tämä riitä tältä erää. Olen suunnitellut, että musiikkia voisin soittaa 1h:n joka päivä ensi viikon ajan ja ensi viikonloppuna katsoa, onko mikään muuttunut vai olemmeko edelleen metelin herkkyystasolla maksimi korkeudella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti