Rokotusten yhteydessä Roopen suusta paljastui haljennut hammas. Koska se on kipeä, on pikaisesti varattava aika hampaisiin erikoistuneeseen lääkärille ja siitä jatkuen leikkaukseen. Koska joulu oli edessä, saimme ajan vasta tämän vuoden puolelle.
Viime torstaina oli vihdoin se päivä, jolloin selviäisi, mitä hampaasta löytyisi. Roope vietiin aamulla hyvissä ajoin lääkärille ja hämmästyksekseni sainkin kuulla, että koira jää sinne ja sen voi tulla hakemaan töistä päästyä. No okei..., ei auttanut muu, kuin painella töihin. Olin jo valmistautunut oleilemaan lekurissa tunteja odotellen nukutusaineen vaikuttamista ja röntgen kuvien ottamista. Käsilaukkuun olin pakannut tekemistä, eli korvakarvojen nyppijän sekä desinfiointiainetta. Tämä siis jäi kotona tehtäväksi.
Iltapäivällä menimme sitten Meerin kanssa hakemaan dogi pois. Heti, kun avasimme oven, tunnistimme omamme. Roope itkeskeli hiljalleen jossain lähellä ja kun kuuli meidän äänen, niin itku voimistui korvia huumaavaksi. Ja kun odotushuoneessa oli toinenkin kaveri, oli pian duetto valmis. Nopeasti hoidimme maksun ja varasimme ajan leikkaukseen. (Tutkimuksissa oli selvinnyt, että hammas oli haljennut juureen asti ja se olisi leikattava pikimmiten.)
Haljennut hammas on kuulemma erittäin kivulias ja saimme kipulääkettä mukaan. Sitä vain ihmettelen, kun Roope on niin herkkä itkemään, niin miten ihmeessä se on kestänyt hammaskivut? Se ei ole eleelläkään ilmaissut, että hammasta särkisi... Ei edes hoitotäti ollut huomannut mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti