Agin kirjallisia osa I

Agilityn motivointikurssi 19-20.1.2013
Sanna Lehtonen

Agin jälkeinen hurmio alkaa hälvetä ja on aika tehdä katsaus, mitä oikeasti tuli opittua. On siis aika katsoa kirjalliset ohjeet läpi ja pohtia, mitä niistä muistan.

Ensimmäinen paperi käsitteli ohjauksen elementtejä. Kaavio on yksinkertainen;

• Sijouttuminen
• Liike; vauhti, rytmi, suunta, rytmin muutos
• Vartalo; hartailinja, rintamasuunta, varpaiden suunta
• Kädet
• Pää, katse
• Viho viimeisenä, todella kaukana muista elementeistä tulee ääni. 

Kurssin toisena päivänä keskityimme enemmän vartalon linjaan. Rata oli muodostettu ns. kolmeen eri ympyrään, joka aina alkoi samasta putkesta. Oli ulkokaari, sisäkaari, näiden yhdistelmä sekä neliö. Rosan kanssa suoriuduimme tästä täydellisesti, mutta vain sen ansiosta, että Sanna oli saanut taottua mun päähäni, et nyt kannattaisi olla hiljaa. Ainut sana mitä käytin koko treenin ajan, oli lähtökäsky "GO" sekä "YES" ennen palkanheittoa.

Jokaisella kierroksella, mitä tuli juostua Rosan kanssa, huomasin jatkuvasti tekeväni pikatsekkauksen varpaat, jalat, polvet, missä vaiheessa rataa ne mihinkin suuntaan... Pää ja kädet eivät enää tähän suunnitelmaan ehtineet mukaan. Siitä huolimatta Sannan ei tarvinnut kuin muutaman kerran huutaa "katse!". Edellisenä päivänähän Sanna teki sen ainakin kymmenen kertaa.

Entä mitä on agisuorituksen taustalla:

Itse radalla tehty työ on vain 15%:a koko lajin harjoittelusta. Muut 85%:a muodostuu radan ulkopuolella tekemisestä...

• Halu tehdä koiran kanssa
• Koiran ja ohjaajan suhde
• Motivointi ja palkkaaminen
• Koiran ja ihmisen fysiikka
• Perustottelevaisuus
• Valmistavat harjoitteet
• Käskyt ja menetelmät
• Ohjaaminen
• sekä osittain estevarmuuden luominen

Jep, mulla on aina ollut halu treenata Rosan kanssa agia. Se vain on jotenkin niin superihana tässä lajissa, ihan niinkuin Roope tokossa. Meillä on hyvä suhde, senhän kertoo jo sekin, että Rosa katsoo taukojen aikana suoraan silmiin, joka on luottamuksen ja yhteisen tekemisen ele. Motivointiin ja palkkaamiseen tuli aimo annos uutta asiaa. Ei aina ole pakko tehdä lähtöä käskystä, vaan koiraa voi kiihdyttää vauhtiin tekemällä sen kanssa ympyrää ja lähteä yhdessä suorittamaan rataa.

Koiran palkkaamisesta ollaan harrastajien kesken montaa eri mieltä. Joku sanoo, että virheen sattuessa rata keskeytetään ja tehdään virheellinen suoritus uudelleen. Tästä olen  ollut eri mieltä muiden kanssa, sillä minusta on väärin koiraa kohtaan tehdä pitkiä pätkiä radasta ja antaa koiralle palautetta vasta sitten, kun se tekee virheen. Mikä onni heräsi sielussani, kun huomasin Sannan olevan samaa mieltä kanssani. Sannan mielipide treenaamisesta oli yksinkertainen, harjoitteet tehdään mahdollisimman pienillä harjoitteilla, palkataan usein ja jos tulee virhe, sitä ei huomioida, vaan mennään seuraavalle esteelle onnistuneesti ja siitä superpalkka. Näin samalla opetamme koiralle, että onnistuneesta suorituksesta saa palkan, ei virheellisestä.

Koirillahan oli aikaisemmin selkien kanssa ongelmia, mutta ei enää. Kiitos Sport Trackerin, juoksuvyön ja reippaiden lenkkien. Mutta mitä muuta voisin tehdä oman fysiikkani ja kuntoni parantamiseksi? No, töissä on buumi 3x20s täysillä polkeminen. Tämä harjoite parantaa hapenottokykyä ja harjoitussuoritteita. Tätä aion kokeilla koirien kanssa juoksemalla sen 20s, kunhan ensin vain parannun tästä leikkauksen jälkitilasta ja saan koirat takaisin kotiin... No, pitäishän oman fysiikkansa eteen tehdä jotain muutakin, mutta ei nyt vaan tule muuta mieleen...

Perustottelevaisuus on molemmilla hanskassa. Erona koirilla on se, että kun Roope innostuu, sen maltti täsmälliseen ja rauhalliseen treenaamiseen herpaantuu. Rosa taas, se kestää tauot, suunnitelmien hahmottamiset yms.Oikea unelma liitäjä mulle =).

Valmistavat harjoitteet, käskyt ja menetelmät vahvistuvat siinä vaiheessa, jos unelmani vakituisesta treeniseurasta ensi kesänä toteutuu. Siihen on vielä muutama mutka suoritettavana, ennenkuin sen voi sanoa, toteutuuko vai ei...

Ei pidä luovuttaa, sanotaan. Ja tässähän sitä opiskellaan koko ajan =)!