Rosalla alkoi juoksut, joten sekä agi- että pallopaimennus treeniin lähti Roope. Rosa jäi kotiin ja myöhemmin ukin kanssa lenkille. Roope on niin tasaisempi ja helpompi koulutettava kuin Rosa, joten mullehan tämä järjestely passasi oikein hyvin. Agissa ongelmaksi muodostui mun ulkomuistin heikkous, joten rata piti pätkiä, pätkiä ja vielä pätkiä. Silti en muistanut, miten sen kuuluisi mennä. Pyysin jopa Siniä vahtimaan ja katsomaan, että suoriudun oikein. Siitä huolimatta muisti katosi. Mut se mitä tehtiin, meni nappiin ja Roope osoittautui ihanaksi, loistavaksi ja maailman parhaimmaksi agikoiraksi.
Pallopaimennuksessa moni oli ihmeissään, että missäs mun toinen koira on ja kukas veijari mulla nyt oli mukana. Goutsikin sanoi, että "ai, otit ferrarin mukaan". Minkä ihmeen ferrarin, mietin. Roopea ei voi missään nimessä kehua ferrariksi. Tai ehkä joo, mut ei mun käsissä ;).
Tällä kertaa treenattiin tulevaa h-hetkeä. Musiikki soi taustalla ja meidät oli laitettu esitysjärjestykseen jo valmiiksi. Jokaiselle annettiin tehtäväksi huolehtia omasta vuorosta sekä toisten jännityksestä. Jos joku menee kipsiin, on jokaisen velvollisuus huolehtia, että on kartalla ja on valmiina paikkaamaan toista. Kierroksen päätyttyä aikaa oli kulunut se puolituntia, joten meidän ei onneksi tarvitse olla estraadilla kuin kerran.
Olin kuvitellut, että Roope olisi tässä lajissa parempi kuin Rosa. Väärin, taas kerran. Omalla kentällä Roope tietää, mikä on vasen, kipittää tolpan taakse ja pysähtyy. Nyt ei käynytkään niin. Omalla kentällä Roope on pukannut palloa muutaman kerran, nyt ei yhtään. Voi kyynel, mietin. Pari kierrosta menin estradille sähläämään ja sen jälkeen luovuin toivosta. Ei meistä ole tähän...
Hetken tauon jälkeen mietin, et josko sittenkin vielä kerran kokeilisin houkuttelua, ihan vain vähän ja piilossa. Menin Roopen viereen kontilleni, laitoin namin pallon alle ja Roope haki sen sieltä samalla tuupaten palloa. YES! Muutaman kerran tein näin ja sit otin mukaan "pukkaa"-käskyn. Tämä onnistui. YES YES! Tämän jälkeen en enää laittanutkaan namia pallon alle, vaan sanoin "pukkaa" ja Roope pukkasi! Se pukkasi kerran ja toisenkin!!!! YES YES YES!!! Nousin seisomaan ja yritin samaa, ei onnistunut. Menin takaisin kontilleni ja taas onnistuin. Sitten nousin seisomaan, laitoin namin pallon alle ja sanoin pukkaa. Roope pukkasi. Annoin uuden käskyn ilman namihoukuttelua ja se onnistui! YES YES YES YES!!!!!! Tätä samaa aion kokeilla Rosankin kanssa, jo heti tänään...
Kaikista ihaninta tässä päivässä oli se, että goutsi kehui mun koiraa. Varmaan mun naamasta näki, että en ollut tyytyväinen suoritukseen, joten se lohdutti sanomalla "sun koira on makee ja säkin oot". Voi taivahan vallat, miten hyvä mieli tuli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti