Roope ja Rosa

Roope ja Rosa

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Rosa, vihreä paimentaja

Agiharkat jätettiin tältä päivältä väliin, joten energiaa pallopaimennukseen oli ihan toisenlailla kuin aikaisemmin. Heti ensimmäiseksi aloitin jo vanhasta tutusta liikkeestä, tolpalle lähettäminen vasemmalta. Se sujui tosi hyvin kolmesti, joten nostin panoksia ottamalla esille kaksi tolppaa. Tarkoitus oli edelleen pysäyttää se ensimmäisen tolpan kohdalla. Jälleen Rosa teki sen, mitä aikaisemminkin treeneissä, juoksi ensimmäisen tolpan vasemmalta puolelta toiselle tolpalle ja lähti tulemaan kohti. Itku, mietin. Ilman palkkaa tai kehuja otin Rosan takaisin vierelleni ja lähetin uudella käskyllä tolpalle. Nyt se pysähty kuin seinään kuullessaan seis -sanan. Pallo lensi kaaressa palkaksi ja treeni uusiksi. Taas Rosa juoksi kaaressa vasemmalta puolelta ekan tolpan kautta toiselle ja lähti paluu matkalle. Ei palkkaa, eikä kehuja vaan lähtö uusiksi. Taas se onnistui. Samassa goutsi tuli paikalle.

"Tosi hyvin teillä meni toi treeni", sanoi goutsi. Meikä oli ihan kysymysmerkkinä. Miten niin meni hyvin, jos joka toisella kerralla onnistui..., mietin itsekseni. "Heti, kun Rosa ei tehnyt niin kuin piti, niin hienosti osasit olla palkkaamatta. Heti, kun käytit rangaistusta, alkoi Rosalla aivot raksuttaa ja se tarjosi sulle oikeaa vaihtoehtoa". Okeeeeei, mietin, siis olin osannut tehdä oikein. "Sun koiras taitaa olla vielä aika vihreä, joten se kokeilee aika paljon rajoja. Kyllä ne rajat vielä vahvistuu". No joo, olen todellakin pyytänyt koirilta tosi vähän ja tähän pitäisi tulla muutos. Molemmat koirat ovat sellaisia, että tarvitsevat aivotoimintaa, eikä valmiita paloja, niinkuin tähän asti on treenattu. Tähän siis tulee muutos, ehkä... ;).

Hetken päästä pääsimme jo pukkaamaan palloa ja vihdoin Rosa tajusi, että sitä pitää tuoda mulle päin. Muutaman kerran se lähti potkimaan palloa poispäin, mut kun jaksoin asettaa sen suoraan mua vastapäätä, niin pikkuhiljaa se alkoi ymmärtää, että mun tehtävä on seistä paikoillaan ja sen tehtävä on tuoda mulle palloa käskystä.

Jossain vaiheessa innostuin katselemaan keilaajia. Se näytti tosi hauskalta ja päätin, et mäkin haluan kokeilla tota. Meitä oli loppujen lopuksi paimentajista kolme, jotka saimme pikaohjeet goutsilta. Ensin tökkäystä keilaan, sitten keila maahan ja paikallaan tökkäystä. Tämän jälkeen keila viedään matkan päähän ja koira lähetetään keiloille. Kun tarjosin Rosalle keilaa ensimmäisen kerran, alkoi se heti hienosti tökätä keilaa ja kolmen tökkäyksen jälkeen jo uskalsin laittaa keilan maahan. Rosa lähti keilalle hieman varovaisesti, tökkäs sitä ja tuli luokseni. "Yeeeeeee!" -kiljuin innoissani. Miten ihmeessä se tajus heti, mitä siltä haluan. Pääsimme jopa siihen asti, että keiloja oli matkan päässä kaksi rinnakkain ja Rosa kävi ne kaatamassa. Lajina keilaaminen oli huomattavasti kivempaa kuin paimennus ja ehdottomasti aion kokeilla sitä myöhemmin, jahka tästä paimennus kurssista päästään voitolle =).

Ennen lähtöä treeneistä, tein sika vaikean kysymyksen goutsille; miten usein koiran kanssa kannattaa treenata? Vastaus tuli nopeasti, "15-30 kertaa päivässä". Joooo-o, mietin. Ei toteudu meidän perheessä. "Mutta yhden treenikerran kesto on max 1 min 15 sek". Glup, meikä saattaa treenata 10 min putkeen ja ihmettelee, miksi koira hyytyy... Taukojen tulisi kestää usean minuutin, jolloin koiran on levättävä. Ohjaaja tekee sillä aikaa toimintasuunnitelmaa; mikä meni vikaan, mikä onnistui hyvin ja miten jatkan tästä eteenpäin.

Nii just..., mä teen näin sit joskus...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti