Roope ja Rosa

Roope ja Rosa

lauantai 26. marraskuuta 2011

Tehoviikosta lepoviikkoon

Tehoviikko takana ja on aika summata tilanne. Mitä olen oppinut, mitä olen unohtanut ja mitä on vielä oppimatta ennen H-hetkeä. Kävin läpi kaikki tekstini koskien pallopaimennusta ja yllätyksekseni huomasin, että olen edistynyt henkisesti aivan valtavasti ja teknisesti pyörin edelleen samoilla aalloilla. Mut se summaus...

  • Palkan suunta. Pukkauksessa olen mennyt koko ajan taaksepäin. Jos kerran olen Rosan saanut pukkaamaan kolmesti, olen sössinyt sen jo viimeistään seuraavalla kerralla ja junnaamme edelleen yhdessä pukkauksessa. Syy on selvästi palkan suunta. Nami tulee kädestä, kun se pitäisi tulla takaa, mistä toiminnan halutaan tulevan.
  • Kehon käyttäminen apuna opetuksessa. Ihmettelin kovasti, miksi koiran on niin vaikea lähteä eteenpäin tai tulla kohti. Nyt ymmärrän sen, että pukkaus on mennyt poskelleen sen takia, kun menen etukumara asentoon ja innostan koiraa pukkaamaan innokkaasti huutaen. Minähän olen koiran näkökulmasta hyökkäysasennossa hampaat esillä. Iloinen huutelu ei auta asiaa. Toinen tärkeä havainto on ollut jalkojen asento. Eteenlähetyksessä mun koirat vaativat sen, että koiran puoleinen jalka on eteenasetettuna, eikä vierekkäin.
  • Treenin eteneminen. Jos haluaa päästä koulutuksessa eteenpäin, on palkan tultava aina välillä myös jo kertasuoriutumisesta. Tavoite olisi 1-2-1-3-2-1-4...jne. Koulutuksessa tulisi välttää ennakoimista, oli liike sitten mikä tahansa.
  • Naksun oikea-aikainen käyttäminen. Tähän  asti olen naksua käyttänyt palkkana, en opetusvälineenä. Nyt olen oppinut sen, että jos haluan jotain liikettä opettaa koiralle, on naksua käytettävä liikkeen aikana, ei valmiin suorituksen päätyttyä. Näin koira oppii nopeammin, mitä siltä halutaan.
  • Treenien aloitus. Treenit tulisi aloittaa helposta liikkeestä, sellaisesta, minkä koira jo osaa. Näin molemmat (sekä koira että ohjaaja) saavat kokea onnistumisen  iloa ja se antaa intoa treenaamiseen.
  • Kuinka usein treenataan? Treenata voi vaikka joka päivä ja niin monta kertaa kuin haluaa. Vain aika on rajoitettu, kerrallaan max 1min. Nyt tehoviikolla varsinkin tämän säännön paikkansa pitävyys on tullut huomatuksi. Koira jaksaa paremmin ja on paljon, paljon innostuneempi treenaamisesta. Aikaisemmin olen treenannut 5-10 min kerrallaan ja ihmetellyt, miksi molemmat olemme aivan poikki treenien jälkeen.
  • Palkkaa vain oikeasta toiminnasta. Jos olen erehdyksessä palkannut väärästä toiminnasta, niin takuuvarmasti se virhe tapahtuu myös ensi kerralla. Mutta jos haluan edetä, jätän virheet palkkaamatta ja vaadin liikkeen uusiksi, jolloin koira tarjoaa oikeaa liikettä.
  • Kehu AINA itseäsi ja koiraasi. Se vie eteenpäin. Jos mollaat koiraasi tai itseäsi, treenit junnaavat paikoillaan.
  • Kouluttajan rooli. Olen erittäin tyytyväinen ratkaisuuni lähteä kokeilemaan pallopaimennusta ohjatussa ryhmässä. On tärkeää, että palaute oppimisesta tulee heti, eikä myöhemmin tarvitse itsekseen miettiä, mikä meni vikaan. Ja vielä tärkeämpää on, että goutsi on ammattitaitoinen ja osaa sanoa oikeat sanat oikealla hetkellä. Tiinalle iso kiitos tästä syksystä =). Mahtavaa on ollut olla sun treenattavana!
Vielä on paljon tekemistä tämän lajin kanssa, mutta tämän hetkisen tavoitteen saavuttamiseen ei ole enää aikaa. Vain tämä päivä ja huominen. Ensi viikko menee lähinnä levätessä ja antaa aivojen tehdä hiljaista työtään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti