Mieli maassa pohdin tämän hetkistä tilannetta pallopaimennuksen tiimoilta. Treenejä on takana 10 viikkoa, enkä koe mitenkään olevani onnistunut tässä lajissa. Niin epätoivoinen olin viime sunnuntaina, että otin kameran mukaan treeneihin ja pyysin kaveria ottamaan kuvia meidän sähläyksestä siinä toivossa, että muutaman vinkin saisin, missä kohdassa olen tehnyt virheitä.
Kuvat: treenikaveri Tiina
Tältä se pitäisi näyttää; koira tuo ohjaajalle palloa maaliin häntä heiluen. Todellisuudessa yritän houkutella Roopea pukkaamaan palloa.
Kyllähän Roope yrittää ja siinä muutaman kerran onnistuikin.
Tästä huomaa sen, että Roope liiraa liian lähelle palloa. Se ei mitenkään pysty taivuttamaan itseään pallon taakse, jotta voisi sitä pukata eteenpäin. Niinpä se menee seisomaan pallon viereen ja katselee anovasti namitaskua...
Yee, nyt näyttää hyvältä. Pukkausta alkaa tapahtua, mutta väärään suuntaan... Suuntana on poispäin maalista...
Tässä on onnistunut suoritus lavastettuna. Kaikki pallot pukattuna ohjaajalle. Todellisuudessa minä houkuttelin Roopen tuomaan pallot maaliin vetämällä niitä omalla kädelläni ja yritin epätoivoisesti saada Roopea kiinnostumaan pallon pukkauksesta...
Eli molemmat koirat ovat ihan hakusessa. Kumpikaan ei oikeastaan tajua lajin päälle mitään. Tuskin minäkään. Eikä tämän hetkistä epätoivoani helpota se, että Rosa on juoksussa ja yrittää tarjota itseään jokaiselle urokselle tai se, että Rosa oksentaa vähän väliä sohvalle. Tai se, että itse olen poskiontelotulehduksen kourissa ja samalla kärsin räjähtävästä päänsärystä.
Ainut valoa tuova lohtu on tämän päiväisen iltasanomien horoskooppi;
Älä jätä hyvin alkanutta matkaa kesken, vaikka töyssy hidastaakin kulkuasi. Olet paremmassa iskussa, kun olet käynyt läpi myös epäkohtia ja vaikeuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti