Kiekkoa ja lainakoiraa

Messari tuli ja meni. Omat koirat eivät olleet mukana, sillä olin kaiken energiani laittanut treenaamiseen, sellainen pikkujuttu kuin rokotukset olivat unohtuneet. Perjantaina oli kenraaliharjoitus ja myöhemmin illalla pakkasin kamoja kasaan. Samalla hain rokotustodistuksia ja silloin totuus iski pahempana kuin voisi kuvitella. En siis ollut pettänyt omia koiriani, vaan myös treenikaverit omalla huolimattomuudellani. Onneksi muutaman puhelun jälkeen järjestyi lainakoira, jonka kanssa kiekkoilu meni vain siihen, että saisin sen kiinnostumaan itsestäni ja lentävistä kiekoista. Arpa (lainakoira) oli kiinnostunut vain ja ainoastaan omasta jengistään, eli "siskostaan" ja ihmisäipästä.  Kaikesta huolimatta sain koottua jonkinlaisen esityksen kasaan ja pääsimme kunnialla estraadilta poistumaan ylpeinä. Vaikka jälkikäteen tajusin, että jos taskussa olisi ollut pari tuntia haudutettuja lihapullia, mulla ei olisi ollut mitään ongelmia. Mutta kun mulla oli vain kovia "maksa karkkeja", voitti äipän edes sekunniksi saatu huomio.

Kaikesta huolimatta päivät olivat aivan mielettömiä. Jokainen puhalsi samaan hiileen, sopan keittäjä oli tehnyt loistavan käsikirjoituksen, mitä kaikki kunnioittivat ja toteuttivat ja mikä parasta, jopa 4 vesikoiraa oli edustamassa lajia =)!

Tässä muutama kuva "lainakoirasta" ja sen "siskosta",Arpa & Ronja;

Ja pari ihqua veskaria...

Kiitos kaikille osallistujille mahtavasta viikonlopusta =)!

Melkein valmis toko poika

Toko viikonloppu 1-2.12.2012
Kouluttaja: Hanna Toivola

11 tuntia tiukkaa tokoa, vähän muistiinpanoja, jonkin verran kuvia. Siinä välissä flyball treenit ja kahdet pikkujoulut. Tällä kertaa koulutuksessa mukana oli Roope, Rosa oli mummolassa.

Treenit oli suunniteltu niin, että välillä oli luentoa ja välillä harjoittelua. Ensimmäisenä päivänä treenasin Roopen kanssa ensimmäisenä, toisena päivänä toisena. Vahvistusta hain seuraamiseen ja liikkeestä pysähtymiseen. Hyvien neuvojen lisäksi kaupan päälle tuli monta uutta ideaa. Mutta lyhyesti muistiinpanot:

• TOKO:ssa ohjaaja on passiivinen, koira on aktiivinen. Lajina TOKO ei ole tiukkaa vääntämistä, vaan se on hauskaa leikkiä. Treenit tulee suunnitella harjoiteltavaksi aina leikkien.
• Alusta asti harjoitellaan kaikkia liikkeitä. Yhden liikkeen junnaamiseen kyllästyy nopeasti. 
• Jokainen treeni suunnitellaan niin, että tulee monta onnistumista. 
• Virhe on hyvä asia, silloin pystyy korjaamaan oikeaan liikkeeseen.
• Koiria tulisi auttaa siirtymään liikkeestä toiseen niin, että sille kerrotaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Esim. "mennään hypylle..."
• Koiran tehdessä väärin, ei sitä palkata. Koira ohjataan oikeaan liikkeeseen ja sitten yritetään uudelleen. Vasta onnistuneen suorituksen jälkeen palkataan.
• Uusi harjoite pilkotaan, pilkotaan, pilkotaan ja pilkotaan... Esim. noutamisen pilkkominen; nouto, pito, vauhti yms. kaikki erikseen.
• Jos koiralle tarjotaan joka välissä namia tai lelua, on kisa suoritus toooooosi pitkä. Palkkaa sosiaalisella tavalla, esim. innokkaalla äänellä. Sitä tarvitaan paljon.
• Mitä et koiran halua tekevän kisoissa, sitä se ei tee treeneissäkään.
• Ohjaajalla tulisi olla mielikuva, miltä liikkeen täytyisi näyttää.
• Ota tavoitteita - välitavoite oltava pieni.
• Älä koskaan käytä sanaa EI treeneissä. Jos käytät, sano SEIS tms, joka kertoo liikevirheestä.
• Kun koira nuuskii maata, ota se syliin ja vie se pois. Nuuskiminen on toiminto, sen voi kieltää.
• Koiran koulutuksessa on oltava musta-valkoinen. 
• Koulutuksen esivaiheessa voi käyttää leluja tms. Esim. metallinoutoa voi harjoitella t-lusikalla.

Mitä harjoiteltiin:

Roopella on ollut hankaluuksia tulla sivulle yhdellä käskyllä. Aina on joutunut ottamaan uuden askeleen ja pyytämään se uudelleen sivulle. Tai sitten olen sanonut "korjaa", jolloin se tulee sivulle oikealle kohdalle. Kaksoiskäskystä oli päästävä eroon, joten teimme harjoitusta niin, että menin Roopen eteen seisomaan ja sanoin "sivulle" ja samalla vedin sen namin avulla oikealle kohdalle. Tämä tuli meille läksyksi ja kahden viikon joka iltaisen treenin jälkeen tämä pitäisi olla kunnossa. Viime tiistaina tein treenikentällä sitä ensimmäisen kerran, eikä Roopea tarvinnut kuin kolme kertaa vetää namilla, niin se jo tuli ilman apuja suoraan siihen kohtaan, kuin mihin pitikin.

Kaukoliikkeissä voi koiran opettaa niin, että joko etujalat tai takajalat pysyvät paikoillaan. Tässä harjoituksessa voi takajaloista pitää kevyesti kiinni, joka on merkki koiralle, että niiden pitää pysyä paikoillaan. Samaan aikaan namia vedetään koiran nenän edessä niin, että se nousee seisomaan, menee maahan ja istumaan. Liikkeen harjoittaminen aloitetaan opettamalla niin, että koiran liike on hyvin pieni heijaaminen, ei loppuun asti vietyä liikettä. Koska harjoite on rankka lihaksille, sitä ei voi tehdä joka päivä eikä pitkää aikaa kerrallaan. Tietenkin itsekin oli kokeiltava kotona liikkeen tehoa ja jo muutaman liikkeen vaihdon jälkeen alkoi vatsalihaksissa tuntua. =).
 

Kun kaukkareita opetetaan, niin voi käyttää sanallista käskyä sekä käsieleitä samaan aikaan. Se, kumpi on vahvempi, jää voimaan. Suositeltavaa kuitenkin olisi, että ne olisi käsiliikkeet, sillä matkaa koiraan on aika paljon ja sanat saattavat hukkua ympärillä vellovaan meteliin.

Ruutua harjoittelimme niin, että goutsi meni ruutuun, pamautti palloa maahan ja huusi iloisesti "ruutu!" Samaan aikaan minä pidin Roopea pannasta kiinni ja nostatin sitä hokemalla sen korvaan "ruutu, missä ruutu, ruutu..." Kun päästin pannasta irti, lähti Roope ruutuun ja jäi odottamaan palkkaa. HUOM! Palkkaa ei viety/jätetty ruutuun, vaan sen avulla herätettiin koiran huomio. Kun se oli siellä, heitti goutsi sivusta palkan Roopelle.

 Sama harjoite toisinpäin. Minä paukutan palloa ruudussa ja goutsi pitää pannasta ja nostattaa Roopen intoa. Lopputuloksena oli, että Roope meni iloisesti juosten ruutuun. Ongelmana oli mun hidas palkkaaminen. Tässä pitää kehittää itseään vielä toooooosi paljon.

 Noutoa harjoiteltiin monella eri tapaa. Tässä leikitään kapulan kanssa, sitten se heitetään ja käskystä koira lähtee perään.

Roopen kanssa saimme läksyksi harjoitella vauhtia. Sen kanssa on harjoiteltu vain sivulle tuloa kapulan kanssa, joten vauhti on jäänyt treenaamatta. Avuksi otimme kiertämisen. Kapula laitettiin esteen viereen, Roope kiersi sen ja paluumatkalla otti kapulan suuhunsa ja alkoi tulla mua kohti. Kun Roope pääsi vauhtiin, niin tempasin lelun takataskusta ja huusin "kiinni". Aluksi Roope ei muistanut harjoitetta ja oli aivan äimänä, miten kapulan kanssa saisi vielä lelunkin suuhunsa. Toisella kierroksella se jo muisti tämän harjoitteen ja heitti hyvissä ajoin kapulan suustaan päästäkseen leikkimään. Myös tätä meidän tulisi harjoitella pari viikkoa.

 Tunnistusnoutoa harjoittelimme yhdellä kapulalla. Sitä pidettiin kädessä noin 10 sekuntia, heilutettiin koiran nenän edessä sanomalla "oma" ja sitten se vietiin pihtien avulla piiloon. Koira lähetettiin etsimään kapulaa sillä käskyllä, mikä hetkeä aikaisemmin oli sille kerrottu. Vinkiksi saimme, että kannattaa merkata lyijykynällä se oma kapula siinä vaiheessa, kun niitä on enemmän. Kuulakärkikynää ei kannata käyttää, koska siinä on vahva haju. Läksyksi saimme harjoitella tätä piilottelemalla kapulaa lumen sekaan sekä harjoitella pelkkää pitoa. Nouto ja pito harjoitellaan erikseen.

 Noudon esiopetus harjoitellaan kahden lelun avulla. Ensin toisen lelun kanssa yritetään koira saada leikkiin mukaan. Kun se syöksyy lelulle, muuttuu se passiiviseksi ja ohjaaja alkaa leikkiä toisella lelulla. Kun koira syöksyy siihen, muuttuu se taas passiiviseksi ja alkaa leikkimisen toisella lelulla. Tätä sitten jatketaan ja jatketaan...

Hyppytreeniä en ole Roopen kanssa enää harjoitellut vuosiin. Siispä halusin myös siihen vinkit. Kuiskasin Roopelle, että mennään hypylle samalla , kun astelimme hypylle. Heitin pallon hypyn yli ja sanoin Roopelle "hyppy". Roope hyppäsi esteen yli pallon perään. Sama harjoite ilman palloa ja taas se meni yli... Seuraavaksi sanoin jo "seiso" ja se jäi esteen takana seisomaan katse muhun käännettynä. Sitten pallon heitto palkaksi. "Niin, mikä ongelma oli????", kysyi goutsi. Olin ihan ymmälläni. Viimeksi kun tätä harjoiteltiin, niin Roope ei tunnistanut edes "hyppy"-sanaa. Siinä vaiheessa, kun mun piti siirtyä Roopen viereen, alkoi pakka hajota ja Roope alkoi kävellä mua kohti. Siinä se ONGELMA oli.... Läksyksi sain harjoitella Roopen kanssa niin, että jätän sen seisomaan esteen taakse, kävelen esteen toiselle puolelle ja palaan sen luokse.

Merkkiä opeteltiin niin, että pallo laitettiin merkin taakse ja lähetettiin koira merkille. Tämän jälkeen tehtiin sama harjoite niin, että palloa ei enää jätetty merkin taakse. Seuraavaksi harjoiteltiin pelkästään merkin taakse menoa. Namin avulla se houkuteltiin oikealle kohdalle ja annettiin palkka. Tässä taas läksyä pariksi viikoksi...

Niin kuin näkyy, viikonloppu oli rankka, mutta erittäin antoisa =)!

SUPER kiitokset Espanvesikoiraharrastusyhdistykselle sekä Hannalle!

Metallia ja rauhaa

Rosa on luonteeltaan arka, pelokas ja pidättäytyväinen. Missään nimessä se ei koskaan ole ollut eikä tule olemaan rauhallinen, leppoisa ja rautahermoinen kaveri. Tietenkin tälläisille koirille on kehitetty kaikenmaailman psykologeja, neuvoja on tuhat erilaisista musiikkiterapioista, klassisen radiokanavan pitämistä päällä työpäivän ajan jne... Mitään näistä en kuitenkaan ole kokeillut. Ongelmakoira kouluttajan juttusille en viitsi mennä, sillä vasta yhden ainoan kerran koulutushistoriani aikana olen kuullut sanat; "täytyy tuntea historia, jotta voi edetä koulutuksessa". En siis usko heidän ammattitaitoon tässä asiassa. (Paitsi kyseisen kouluttajan...) Klassista radiokanavaa en voi pitää päällä, sillä meillä kuuluu ainoastaan Nova. Mutta  yksi neuvo on kokeilun alla, joka tuli ihan puuntakaa.

Pääsin tutustumaan Kivekon kautta tullikoirien kouluttamiseen. Saimme nähdä, kuinka koira tekee työtään ja kuinka se palkitaan. Näytöksen meille tarjosi 2v metsästyslinjainen spanieli. Oli ilo katsella, kuinka se suurella ilolla etsi huumekätköä autosta sekä tavaroiden alta. Ja jokaisen löydön jälkeen se sai palkaksi pallon ja pääsi kouluttajan syliin rapsutettavaksi.

Luento osuudella käsiteltiin pentujen hankkimista, pentuajan koulutusta ja sosiaalistamista. Yllätyksekseni työkoiran pentuajan kouluttaminen ei juuri poikkea normi kotikoiran kouluttamisesta. Molemmille pitää opettaa pennusta lähtien erilaiset materiaalit ja erilaiset olosuhteet. On hyväksyttävä kosketukset ja äänet. Ja kuinka ollakaan, jos työkoira ei asu lapsiperheessä, on sille soitettava heavy musiikkia, jotta se oppisi sietämään ääniärsykkeitä. Siispä, levyjen tsekkaus ja musa soimaan. Nyt Rosa kokeillaan hiljaisuuden tilalla heavyä!

Ensimmäinen totuttelu tapahtui eilen. Siivouksen lomassa muistin Ari Koivusen levyn. Se soi meillä ainakin kahden tunnin ajan, kunnes itse väsähdin siihen. Koirat olikin illalla aivan poikki, olihan takana pitkä kallioinen metsälenkki ja 2h:n musaterapia. Tänään aamulenkin ja aamupalan jälkeen laitoin soimaan Apocalypticaa. Roope katsoi mua suoraan silmiin sohvalta, ihan kuin sanoakseen, et "onx pakko?". "Mä haluun rentoutua..." Rosa nukkui sohvalla 10 minuuttia ja painui makkariin nukkumaan. Sieltä se ei ole tullut pois vielä kertaakaan. Kohta musiikki terapiaa on kulunut 1,5h ja on aika laittaa normi Nova päälle. Eiköhän tämä riitä tältä erää. Olen suunnitellut, että musiikkia voisin soittaa 1h:n joka päivä ensi viikon ajan ja ensi viikonloppuna katsoa, onko mikään muuttunut vai olemmeko edelleen metelin herkkyystasolla maksimi korkeudella.

Hullunkurinen aamu

Tänään oli se aamu, kun kuukauden jälkeen ensimmäisen kerran pääsi metsälenkille koirien kanssa. Rosan juoksut ei ainoastaan rajoita sen elämää, vaan meidän kaikkien. Treeneihin mennessä Rosa jää kotiin, lenkit on vain remmilenkkejä, sport trackerin innoittamana kalorinkulutus metsälenkeillä tavoitteeseen treenaaminen oli lopetettava  jne... Mutta jos hakee jotain positiivista, niin Roopen kanssa on ollut aivan mahtavaa mennä ja olla treeneissä aivan kahden, reippaita lenkkejä on tehty juoksuvyön avulla ja sen seurauksena koirien lihasjumit selästä ovat hävinneet. Tilalle on tullut kiinteät hyvin voivat fileet. Tavoitteeni remmilenkeillä oli saada keskimääräinen km vauhti 5:een, mutta sinnikkäästi se on pysynyt 4.2:ssa. Vasta toissapäivänä sain sen nostettua 4.9:ään. Miten siis on käynyt metsälenkkien kalorikulutus? Se jäi 596:een edellisellä lenkillä, eli lähellä tavoitetta, joka on 600.

Ensimmäiseksi sport tracker käyntiin ja sitten vain ulos. Koirat olivat aivan innoissaan, kun huomasivat lenkin suuntautuvan metsään. Metsän reunassa laskin ne vapaaksi ja ilo oli irti, Normaalisti koirat juoksentelevat kintereilläni, mutta nyt Roope on muutaman kerran jättänyt vain savuvanan taakseen ja jättänyt mut ja Rosan kuin nallit kalliolle. Omat retket ovat olleet paljon mielenkiintoisempia. Muutaman kerran huutelin Roopen perään, mutta vain Rosa tuli. Kohta kuului kauempaa "apua!" ja arvasin heti, et metsässä kulkija on tainnut tavata Roopen. Kohta Roope juoksi meidän luokse vaahto suusta valuen. Täytyy myöntää, että mäkin olisin pelännyt tollasta rakkia, jos vastaan olisi tullut... ;).

Hetken se malttoi meidän kanssa kulkea, mutta kohta se ryökäle lähti taas matkoihinsa. Kun ei sitä kuulunut takaisin, aloin huudella Roopen nimeä. Kohta kuului jostain läheltä "uijui uijui..." Noin nanosekunnin ajan ehdin miettiä, että "nyt se on jumissa jossain, eikä pääse pois tai jalka on mennyt poikki tai .... ja miten meidän messariesityksen käy....?" Mut sitten tajusin, et äänen aiheuttaja olikin lintu. Ja taas kohta Roope tuli iloisesti paikalle. Minä tietenkin ensin huusin kovaa, et "Missä -" mut sitten muistin, että koiraa ei saa torua, kun se tulee takaisin. Siispä tyydyin iloisella äänellä sanomaan sille "... saatanassa sä kävit???? Et enää ikinä saa tehdä tollasta" -ja samalla namia syöttää koiralle hienosta paluusta.

Jossain vaiheessa puhelin soi ja puhelun jälkeen huomasin, että sport tracker ei ollutkaan lähtenyt päälle. En todellakaan tiedä, mitä oli tapahtunut. Muistan kuitenkin hyvin selkeästi, kuinka olen laittanut sen päälle ja ajanlasku oli lähtenyt käyntiin. Ei siinä auttanut muu kuin laittaa se uudelleen käyntiin, vaikka matkaa oli enää 1/3 osaa jäljellä. Kotona katsoessani lukuja, oli kalorinkulutus 190. Sen jos kertaa kolmella, se on 570. Huh, ei kovin paha lasku edelliseen.

Tämän jännän lenkin päätteksi löytyi aurinko. Kyllä se vaan näytti ihanalta tämän synkän ja pimeän syksyn keskellä.... =)

Namia ja kontaktia

Uudessa kontaktiharjoituskoulutuksessa mennään niin hirveää vauhtia eteenpäin, että itsekään ei pysy perässä. Saati, että osaisi nostaa tai laskea tarvittaessa haastetta. Tänään iltalenkillä kuljimme tavanomaista rauhallista reittiämme. Haasteita ei tullut kuin muutama, mutta niistä KAIKKI onnistuivat yli odotusten.

Ensimmäinen haaste oli pimeähköllä hiekkatiellä, missä kauempana näkyi koirakko. Rosa otti tavanomaisen "tuu tänne, saatana" -asentonsa. Kutsuin sitä muutaman kerran luokseni, tuloksetta. Sitten aloin tykittää Roopelle namia ja se herätti Rosan koomasta. Rosa tuli luokseni, mutta en heti alkanut tunkea namia sille, vaan ensin olin kutsuvinani Rosaa, juttelin sille ja vasta sitten tungin sille namia. Matka jatkui...

Toinen haaste tuli erään talon kohdalla, missä asustaa rähjäkoira, joka hyökkää portille aina, kun sen ohi kävelee. Normaalisti Rosa hyökkää päin ja Roope hiipii poispäin meistä. Ihan kuin ei olisi tuntevinaankaan meitä. Tällä kertaa Roope käveli aivan normaalisti portin ohi ja Rosa vain vilkaisi. Kehut ja palkka tuli vasta sitten, kun olimme jo kävelleet reilun matkan pihan ohi.

Kolmas ja muutama muu haaste meni niin, että pyysin kontaktia ilman haastetta. Tiet olivat tyhjiä ja koirien nenät kohti menosuuntaa tai sitten kiinni ojan penkkoissa. JOKA KERTA molemmat tulivat namille. Voi viude....

Olisko tämä sit viides haaste, kun kuljimme fleksissä juoksentelevan labbiksen ohi. Molemmat kävelivät vierelläni rintarinnan, eikä kumpikaan reagoinut vastaan tulevaan koiraan. Vasta, kun menimme ohi ja labbis teki yllätys hyökkäyksen takaa, Rosa katseli mua silmät kysyen, "miten reagoin?" Siihen tuumasin vain et "mennään" ja Rosa tyytyi siihen.

Viimeinen haaste tuli aivan yllättäen. Näin, että kauempana on koira ja kutsuin koirat vierelleni. Komensin ohi ja molemmat menivät kuin mitään muuta ei tässä maailmassa olisi. Aloin tavanomaisen palkkaamisen, kun äkkiä huomasin Rosan hengityksen kiihtyvän. Sitten tajusin, että keskikokoinen villakoira nimeltään Lumi, joka kuuluu vihollislistalla kärkipäähän, on tulossa vastaan. Otin Rosan viereeni ja aloin palkata Roopea. Rosan hengitys kiihtyi ja kiihtyi ja vasta kohdalla yritti ohitseni vetämään kaveria turpaan. Mutta remmi oli lyhyellä, joten Rosa tasaantui tosi nopeasti ja jatkoimme matkaa. Koska en halunnut palkata käytöksestä, vaikka se Lumia kohtaan olikin tosi "vähäagressiivinen", jatkoimme matkaa ja muutaman minuutin kuluttua kutsuin Rosaa luokseni. Se tuli, sain sen palkattua ja pääsimme kotimatkalle, enää haasteita kohtaamatta.

Hartiat soikoon

Kolmen sairaslomapäivän jälkeen on hyvä palata arkeen, rauhallisesti. Koska hartiat ovat aivan sökönä liiallisesta istumisesta ja makaamisesta, päätin ottaa juoksuvyön käyttöön ja tehdä koirien kanssa lenkit niin, että käteni ovat vapaat ja heiluvat reippaasti kävelyn tahdissa edestakaisin. Toiveena olisi saada veri kiertämään hartioissa.

Mutta kun jokin kehon osa on työttömänä, on sille keksittävä työtä. Niinpä alitajunta teki tepposet ja huomasin jossain vaiheessa lenkkiä kutsuvani Rosaa nimeltä luokseni ja palkkaavani sen siitä. Rosa tuli, mutta ei ottanut namia. Vasta lenkin loppupuolella se suostui ottamaan muutaman. Sille oli paljon tärkeämpää se, että se sai pitää etupaikkaa ja johtaa koko laumaa eteenpäin. Tämä harjoitus tapahtui ilman häiriötekijöitä. Halusin vain tehdä kontaktiharjoituksia lenkin yhteydessä.

Roope, joka on aina valmis namille, tuli heti luokseni, kun kutsuin Rosaa. Ensimmäisellä lenkillä pysähdyin joka kerta palkatessani, koska samalla yritin Rosallekin tunkea namia. Toisella lenkillä jo luovutin Rosan kohdalla namin syöttämisen suhteen ja tungin niitä Roopelle, tällä kertaa vauhdissa samalla, kun se käveli vieressäni. Ja edelleen harjoitusta tehtiin ilman häiriötekijöitä.

Tänään tapahtui jotain ihmeellistä. Iltalenkillä tuli muutama koira vastaan ja joka kerta kutsuin Roopea namille. Kun Rosa otti katsekontaktin vastaantulevaan koiraan, kehuin sitä ja näin pääsimme ohi. Muutaman ohituksen jälkeen Rosa oli valmis ottamaan namia. Oujee. Kaverikateus on tehnyt tehtävänsä ja olen saanut kontaktin Rosaan lievissä häiriötilanteissa. Aikaisemminhan Rosa on kyllä kulkenut nätisti ohitettavan koiran ohi, mutta ei ole kyennyt ottamaan minuun kontaktia, saati sitten syömään namia. Toivo isomman häiriön kohtaamisesta alkoi nousta pintaan, mutta vanhasta viisastuneena en vaadi sitä Rosalta vielä, vaan jatkan tätä helpompaa ohitustreeniä vielä jonkin aikaa. Vasta sitten, kun pystymme ohittamaan monta pientä häiriötä niin, että Rosa ottaa kontaktin pyydettäessä ja suostuu ottamaan siitä palkan, voin nostaa panoksia ja etsiä haasteellisempia reittejä. Siitä olen kuitenkin varma, että tällä kertaa hinkkaamiseen ei mene kuukausia, Niin lupaavilta meidän lenkit nykyään näyttää.

Rosalle häiriötä, Roopelle leikkiä

Kun ilmoittautuu TOKO kurssille, joka on kestoltaan 12h 2 päivässä, on aiheeseen hieman paneuduttava ennen H-hetkeä. Ja mikäs sen mukavampaa, kun treenikaverikin on innostunut aiheesta. Siispä pienet muistelut viime syksyn opeista ja sen pohjalta tehdä tämän päiväinen treenisuunnitelma.

Yksi haaveistanihan on päästä TOKO alokas luokka Roopen kanssa läpi kolmesti I-luokan pisteillä. Yksi on jo kasassa parin vuoden takaa, jonka jälkeen löin hanskat tiskiin ja lopetin treenaamiseen ja keskityin vain agiin. Nyt pelastukseksemme on ilmaantunut Hanna Toivonen, johon oli ilo tutustua viime syksynä Espanjanvesikoiraharrastajien järjestämällä leirillä. Silloin saimme läksyksi harjoitella seuraamista leikkimisen avulla sekä Rosan kohdalla erityisesti häiriötä.

Aloitin treenit Roopen kanssa leikkimällä palkkiopatukan kanssa. Tämän jälkeen rauhoitin tilanteen ja sen jälkeen meidät ns. kutsuttiin kehään. Roopelle tehtiin tarkistus, jonka jälkeen oli riviin meno koira sivulle sijoitettuna. Hetken kuluttua "tuomari" tuli ja vapautti tehtävästä.Kiitin ja lähdimme pois "kehästä". Tämän harjoituksen tarkoituksena oli herätellä Roopea tulevaan, opettaa käsky "sit mennään" ja työn jälkeen poistuminen kehästä samalla sanoen "se oli siinä" ja palkaksi hienosta työstä kunnon riekkumista "kehän" ulkopuolella. Harjoitus tehtiin kolmesti ja joka kerran jälkeen Roope oli vain innostuneempi ja innostuneempi. Eikä namia kulunut kuin yksi ainoa. Roope palkkaantui leikkimisestä enemmän kuin aikaisemmin tarjotuilla lihapullilla. =)

Rosan kanssa otin häiriötä niin, että apuri istui kyykkyyn Rosan viereen. Rosan oli pidettävä koko ajan katsekontakti muhun ja jos se herpaantui hetkeksi ja palasi, palkkasin. Tätä ennen ei Rosa ole pahemmin kestänyt häiriötä, mutta nyt se kesti loistavasti toisen ihmisen vierelle tulon, ihmisen koskettamisen sen rintaan ja mikä huipuinta, Rosalle laitettiin pallo nenän eteen ja kun se kesti senkin, palloa hieman tuupattiin niin, että se liikkui muutaman sentin. Tämä meinasi olla jo liikaa, sillä Rosa tuijotti palloa monta sekuntia, kunnes se yhtäkkiä muisti, että nyt ei pallolla leikitä, vaan tehdään kontaktiharjoituksia ja suuntasi katseen muhun. Ihqu Rosa!

Seuraamisen kuvio oli molemmilla sama. Liike - pysähdys, koira sivulle - liike ja tästä palkka leikkimällä. Tällä tavalla tuli treenattua jopa niin pitkälle, että tein kolme suoraa sivua ja kolmesti kulmat. Enpä olisi uskonut, että joskus pystyn tämän tekemään, kun molemmat eivät ole aikaisemmin jaksaneet kiinnostua seuraamisesta kolmea metriä enempää...

Ja mikä parasta, mieleeni on alkanut hiipua ajatus, josko saisi joskus kokeilla kisoja jopa Rosan kanssa... Pystyisiköhän se unohtamaan jaloissa olevat jousitukset ja kiinnostua vain säntillisestä tekemisestä...