Kiusa se on pienikin kiusa

Yleensä kun keskustellaan koirien luonteista tai käyttäytymisestä, niin puhutaan agressiivisuudesta, arkuudesta, aktiivisuudesta, rauhallisuudesta ym. Mutta koskaan ei puhuta jekuttamisesta tai toisen kiusaamisesta. En itsekään ole tullut ajatelleeksi asiaa, ennenkuin tänä aamuna sain todistaa Roopen ja Rosan keskinäistä vallanhimoa.

Lähdin aamulla metsälenkille koirien kanssa, ihan niin kuin joka viikonloppuaamuna menen. Olen ottanut tavaksi ottaa kameran joka metsälenkille mukaan, kun koskaan ei voi tietää, mitä kuvattavaa on.

Metsän reunaan tultaessa, laitoin koirat istumaan ja odottamaan vapaa -käskyä. Kävelin noin 50 m, heitin pallon pusikkoon ja huusin "vapaa". Suhina vain kuului, kun koirat juoksi selän takaa etsimään palloa. Sen verran hyvä piilo oli, että siihen meni tovi, ennenkuin pallo löytyi.

Rosa ehti hieman väsähtää ennen pallon löytämistä. Löydettyään pallon, se teki Roopelle pari hämäysliikettä ja meni piiloon pallon kanssa kuusen alle huilimaan.

Lenkin puolessa välissä on ollut aina puu kaatuneena keskellä polkua. Olen pitänyt sitä hyppytreenipaikkana sekä tasapainoharjoituspuuna. Tänä aamuna huomasin, että joku torvi oli pannut puun poikki polun kohdalta. Tämä on varmasti sodan julistus koirien ulkoiluttajia kohtaan, grrrrr........

Metsälenkin puolessa välissä on koko kesän ajan ollut iso mutalammikko, mihin koirat on tykänneet upottaa itsensä ja pallon. Tavallisesti Roope on tehnyt kiusaa piilottamalla pallon mutaan, jolloin Rosa on joutunut sen sieltä noukkimaan. Pahimmillaan Rosa on ollut otsaa myöten mudassa. Nyt ei mutaa ollut, joten Roopen oli tyytyminen heinikkoon.

Uimapaikalle tultaessa Roopen sarvet oli jo aika korkealla. Se ei antanut palloa minulle, vaikka kuinka anelin. Rosa taas oli niin täpinöissä järvestä, että sen oli pakko saada leikkiä edes jollain. Kun palloa ei heti ollut saatavilla, sen oli tyytyminen puunpalaseen.

Saatiinhan lopulta se pallo Roopelta ja heitin pallon lähes keskelle järveä. Roopen mielestä matka on sille turhan pitkä ja jäi laiskana rannalle odottelemaan, kun Rosa haki pallon. Ei Roope kauaa jaksa rannalla odotella ja jossain vaiheessa into vetää veteen. Siinä vain useimmiten käy niin, että Roope vie pallon piiloon ja meiltä loppuu uinti siihen.

Aivan lenkin lopussa meitä tuli vastaan pariskunta kahden koiran kanssa. Ensin mies villakoira sylissä ja sen jälkeen nainen rottwailerin kanssa. Mies kysyi heti, että minkä rotuisia koiria minulla on. Vastauksen kuultuuaan nainen innostui, että eikö Labradoodle ole kaikista työkoirista se paras? Yllättyneenä vastasin heti, että joo on, vaikka mitään fakta tietoa minulla ei asiasta ole. Naista alkoi naurattaa, koska hän oli hommannut itselleen työkoiran, joka osoittautui myöhemmin yhteistyökyvyttömäksi. Minä siihen kehumaan Roopen ominaisuuksia ja nainen tuumasi, että jos haluan vaihtaa koiria, niin ilmoittaisin heti. Siinä vaiheessa mulle tulikin kiire kotiin.

Roope on aika kysyttyä koiraa nykyään. Tämän kesän aikana olen useastikin kuullut ihmisten suusta, että "onpa ihana koira". "Minä haluan samanlaisen". Jos tyttölapsien kohdalla isät sanoo leikillään ostavansa haulikon mahdollisia kolleja varten, niin minä taidan joutua tekemään saman Roopen kohdalla. Syy vain on eri ;).