Kurssi alkoi seuraamisella ja tiukkojen kulmien tekemisellä. Aluksi ajattelin, että joo joo, taas seuraamista. Minä tahdon TokoAgi liikkeitä!!!! Koska TokoAgissa seuraamisen opettaminen aloitetaan vaan hissukseen kävelemisellä, niin en tajunnut antaa Roopelle liikkeelle lähdettäessä seuraamis komentoa. Niin kovasti aivoni olivat päättäneet treenata ainoastaan TokoAgin pohjalta. Jossain vaiheessa kuulin, kun "naapuri" iloisesti hehkutti koiralleen "seuraa". What????? Pitikö tässä antaa käskyjä????? Mun aivot oli mennyt totaalisesti solmuun. Ehkä se johtui siitä, kun kurssin vetäjänä toimi sama ihminen, kuin jokunen vuosi sitten käydyssä TokoAgi -kurssilla oli ollut.
Ok. Siis treenit alkoivat vähemmän loistavasti ja sama meno jatkui koko tunnin. Seuraaminen ja kulmat menivät yhtä lötkösti, kuin aina ennenkin ovat treeneissä menneet, siitä huolimatta, vaikka olin älynnyt ottaa komennot mukaan.
Tunnin positiivisena asiana voisin sanoa, että Roope oli koko tunnin aivan hiljaa. Se ei kertaakaan haukkunut eikä komentanut mua tekemään jotain, niin kuin se teki vielä pari vuotta sitten. Olemme ainakin siinä asiassa edenneet loistavasti eteenpäin =).
Torstaina oli luvassa treenit Mindyn porukan kanssa. Kentälle päästessäni laitoin koirat ensimmäisenä tolppaan kiinni ja vitkuttelin oikein tahallani juoden vettä, asettaen tolppia paikoilleen ja katsellen taivaalla olevia pilviä. Ajattelin, että jos oikein ärsytän koiria pitämällä niitä kiinni mahdollisimman pitkään tekemättä mitään, ne saattaisivat olla vielä innokkaampia tekemään yhteistyötä kanssani. Ja olivathan ne.
Aloitin treenaamisen Roopen kanssa edellisenä päivänä opitulla seuraamis harjoituksella. Kävelin Roopesta poispäin takaperin, hymyilin ja sanoin "tule". Roope lähti tulemaan kohti ja vähän ennenkuin se tuli vierelle, käännyin oikeinpäin ja marssin suoraan eteenpäin. Tämän tempun olisi tarkoitus auttaa koiraa hahmottamaan se oikea paikka. Ja vitsi, vitsi, se toimi! Tein seuraamista vaikka kuinka pitkään ja Roope pysyi hyvin vierelläni. Välillä, jos se jäi jälkeen tai tuli liian eteen, käännyin takaperin ja sanoin taas "tule" ja kun se löysi oikean kohdan, käännyin oikeinpäin. Jippppiiiiiiiii!!!!!! Tämä oikeasti toimiii!!!! Tätä tapaa piti odottaa puolitoista vuotta, ennenkuin sain Roopen kunnolla seuraamaan. Eikä kertaakaan tarvinnut käyttää namia. Roope piti hienosti kontaktin koko ajan.
Rosan kanssa tein saman treenin. Rosalla on ollut sama taipumus kuin Roopella, jaksaa seurata hetken, mutta sitten keskittyy ihan muuhun. Tämä uusi menetelmä toimi myös Rosan kanssa. Rosa jaksoi kävellä pitkät pätkät vierelläni katse suunnattuna kasvoihini. Ai, mistä tiedän, että Rosalla oli katsekontakti kohdallaan? Siihen on hyvin yksinkertainen vastaus; olin niiiiiin mahdottoman onnellinen onnistumisesta, että unohdin katsoa eteenpäin kävellessäni ja tuijotin vain Rosan silmiin onnellisesta hetkestä nauttien ja kävelin suoraan kentän keskellä olevaan maaliin. Kyllä nauratti, niin minua kuin Sariakin.
Käännökset ovat vielä treenin alla ja niihin taidan tarvita lihapullien apua. Tavoitteena olisi, että ensi keskiviikkoon mennessä Roopelta sujuisi niin seuraaminen kuin käännöksetkin.
Ja lopuksi pari kuvaa metsälenkiltä. Löysin taas yhden "uuden"nappulan kamerastani ja pitihän sitä heti kokeilla ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti