Villityksiä ja palkkoja

Roope on tullut siihen ikään, että sillä on alkanut 50 villitys. Se on alkanut astua narttuja ja uroksia puistossa, se katoaa metsässä peurojen jäljille ja irtaantuu musta. Sen käytös on muutenkin muuttunut tämän kesän aikana ihan oudoksi. Tätä ihmetellessäni ääneen, mulle naurettiin ja kerrottiin tästä villityksestä. Eli ei sen vakavampaa. Mua kehotettiin ostamaan prätkä, millä Roope kulkisi treeneihin, pitäisi hommata sille nuorempi narttu ja ostaa lomaosakkeita Espanjasta. No, antaa nyt olla vaan... ;). Yritän vanhoilla eväillä elää herran kanssa sovinnolla ja toivoa, että oireilu katoaisi mahdollisimman pian =).

Tänä aamuna piilotin salaa pallon taskuihin metsälenkkiä varten. Sen avulla aikoinaan sain Roopen kulkemaan metsässä kanssani, joten toivoin sen auttavan myös nyt. Ja auttoihan se. Ensimmäisen kerran Roopen kadotessa metsän uumeniin, otin pallon esille ja aloin heittelemään sitä Rosalle. Ei menny kuin yksi sadasosa sekunti, kun Roope ilmaantui piilostaan luoksemme etsimään palloa. Ei siis ole sattumaa, että otan Roopelle tuleviin haku treeneihin palkaksi pallon.

Hartolassa tutustuimme ensimmäisen kerran haku treeneihin. Koska mulla ei ollut lihapullia matkassa, valitsin sille palkaksi pallon. Vaikka Roope rakastaa palloa, oli se aika varovainen etsinnässä, sillä nyt pallon hajuihin eksyi myös vieraan ihmisen haju. Ensimmäisellä haku kierroksella käskin Roopea "menemään" pallon perään. Moka.Tähän astihan olen metsässä käyttänyt käskyä "etsi". Toisella kierroksella muistin tämän kehotuksen ja nyt alkoi Roopekin intoutua vähän etsinnästä. Ensi viikonloppuna meillä Roopen kanssa onkin rankka viikonloppu, sillä näin vasta-alkajana menemme kaksi päivää kestävälle  haku kurssille.Saas nähdä, kuinka käy. Ainakin olen oppinut sen, että palkkana on pallo ja käskynä etsi. Siitä on hyvä aloittaa... ;)

Tulevaa koitosta silmällä pitäen kaivoin Hartolan muistiinpanot ja sieltä löytyikin aika osuva kohta: Koiran metsästyskäyttäytymisen mallit: etsiminen, tuijotus, vaaniminen, takaa.ajo, tarttumispurenta, tappopurenta, paloittelu ja syöminen. Tämähän selittää monta asiaa:

Roope tappaa kaiken mitä sille antaa yllä mainituilla tavoilla. Onneksi kiekot on nyt koettu vaarattomaksi saaliiksi, jonka kanssa leikitään. Enää Roope ei niitä revi ja pure hengiltä, vaan pitelee niitä varovasti suussaan. Toisin kuin Rosa, jonka tappovietti kiekkoja kohtaan heräsi viime keskiviikkona ja päätti, että ne täytyy ehdottomasti saada hengiltä. Se repi ja raastoi koko sielunsa voimalla ja naama loisti kuin Naantalin aurinko. Postissa on tulossa kuusi uutta kiekkoa, mutta luulen, että niitä heitetään vain Roopelle. Rosa saa ne vasta sitten käyttöön, kun ymmärtää, että sitä saalista ei tapeta. 

Kiekkoja, selälle hyppyä ja kiekkoa

Koirafrisbee taitaa olla lajeista se ainoa, missä me mennään vauhdilla eteenpäin. Mulla on ollut auto lainassa kohta kaksi viikkoa ja olen päässyt pikaisesti käymään Masalassa treenaamassa kahdesti. Ne opit, mitä viikko sitten saimme, sujuivat tänään kuin vettä vain. Vaikka ei oltu treenattu kuin kerran viikon sisällä.

Tänään saimme vinkin siitä, miten saisin koiran hyppäämään selän päälle. Uhrina oli Roope. Tähän treeniin tarvittiin kaksi henkilöä, joten mun osaksi oli mennä polvilleen maahan ja avustaja houkutteli Roopea selkään hyppäämään namin avulla, ei kiekon. Aikaisemmin olen onnistunut saamaan vain koirien etutassut selänpäälle, mutta nyt jo toisella yrittämällä Roope hyppäsi niin, että kaikki neljä tassua oli selässä. Voi video, mikä fiilis =). Ei sen takia, että olin lysähtää, kun melkein 30kg hyppää koko painollaan selän päälle, vaan sen takia, että monen kotona tehdyn epäonnistuneen harjoittelukerran jälkeen harjoitus meni putkeen jo toisella yrittämällä. Niin se vain on, että aina pitäisi olla joku goutsi, jolta saisi avuja. Muuten ei treenit etene...

Miten hyppy opetetaan? Ensin ohjaaja menee joko makuulle tai polvilleen maahan. Sitten avustaja houkuttelee koiraa namin avulla selkään. Naminhan saa vain, jos onnistuu. Kun tämä onnistuu, voi ohjaaja nousta kontilleen. Kun hyppy on tässä asennossa hanskassa, noustaan kyykkyyn ja viimeinen vaihe on, kun ohjaaja seisoo polvet koukussa. Mun kroppa tuskin koskaan tulee kestämään kyykky asentoa, mutta olen tyytyväinen jo pelkästään konttausasennossa suoritettuun hyppyyn =).

Rosan käytös kiekkoja kohtaan on treenien myötä muuttunut agressiivisemmaksi. Tähän asti se on ollut hyvin helläsuinen, tuskin uskaltanut edes koskea. Tänään se repi kiekkoja hampaillaan vimmatusti, aivan kuin olisi teurastus ollut käynnissä. Mietin vain, et jos nämä kiekot kestivät Roopen käsittelyssä yhden kerran ilman reikiä, niin miten kauan uudet hankkimani kiekot kestää Rosan käsittelyssä? Kaksi kertaa??? Vai ei yhtään...

Nenua ja verta

Alunperin olin ilmoittautunut Kivekon aloittelijoiden jälkikurssille, mutta kun Espanjanvesikoiraharrastajien päivillä Hartolassa olin tehnyt Rosan kanssa pitkää verijälkeä, meidät siirrettiin kokeneempien ryhmään. Hartolassa vielä olin sitä mieltä, että laji on hauska, mutta ei mun laji. Nyt olen muuttanut mieltäni ja suunnittelen jo kisoja molemmille. Tosin Rosalla on vielä se paukkuarkuus. Jos se ei saa vahvuutta paukkuun, meillä ei ole kisoihin menemistä.

Hartolassa meitä oli kolme kokematonta ohjaajan kanssa tekemässä jälkeä. Ohjaaja selosti kisan omaisesti, miten jälki tehdään, miten kaatojen merkkaus tehdään ja mikä on oppaan rooli. Jälki tehtiin ilman koiraa ja seuraavana päivänä mentiin koirien kanssa.

Rosa teki aivan mielettömän hyvää työtä. Sen kulku oli tasaista, rauhallista ja koko ajan nenä kiinni maassa. Se oli koko ajan jäljellä, ainoastaan kulmien kohdalla se hieman eksyi, teki pienen ympyrän omaisen etsintäliikkeen ja palasi jälleen jäljelle. Ainoastaan kaadon kohdalla, missä oli peuran jalka, Rosa oli sitä mieltä, että se jalka ei nyt niin tärkeä tekijä ole. Se jäi ihmettelemään, mihin verijälki hävisi ja yritti kovasti etsiä jäljelle jatkoa. Yritin kyllä kovasti selittää, että se oli tässä, hienosti suoriuduttu ja nyt lähdetään. Rosa vain näytti kysymysmerkiltä ja olisi jatkanut treeniä vaikka kuinka kauan.

Kivekon kurssin jäljen teko tehtiin Sundbergin metsässä. Itse olin hieman krapulassa, joten keskittymiskyky ei ihan paras mahdollinen ollut. Tein kyllä jäljen, merkkasin sen pyykkipojilla, tein makuut ja kaadon. Kun koirien kanssa menin jäljelle, en muistanut enää yhtään, missä meidän jälki meni. Välillä mentiin ristiin muiden jälkien kanssa, mutta Rosa osasi hienosti palata omalle jäljelle pienen etsinnän jälkeen. Ei sitä haitannut, vaikka matkalla löytyi paketillinen kananuggetteja. Verijälki oli paljon kiinnostavampi.

Roopen kanssa kokeilin treenikaverin tekemään jälkeä. Olihan se jäljellä kulkeminen Roopelle hieman haasteellisempaa, koska tämä oli sen eka kerta ja vielä sellaisella jäljellä, joka oli jo kertaalleen käytetty. Alun Roope veti nenä kiinni maassa, mutta jossain vaiheessa se yritti saada apua ilmavainulla. Jäljen löydyttyä, se jatkoi maavainulla kulkua.

Se, mikä mulla edelleen on hakusessa, on koiran tukeminen makuun ja kaadon merkkaamisessa. Merkkaamista koira tekee joko nuuhkien tai nuollen, mutta en vielä ole tajunnut, että koira pitää hetkeksi pysäyttää merkille ja palkata makuun kohdalla iloisesti koiraa. Minä vain olen tyytyväinen, kun koira löysi makuun ja hoputan niitä jatkamaan matkaa...

Kiertoa ja rollareita

Piiiitkästä aikaa eilen käväisin koirafrisbee treeneissä hakemassa muutamaa neuvoa. Olen kotikentällä kiekko treeneissä jäänyt paikoilleni junnaamaan ja ehkä siksi oli välillä mukavaa kokeilla mejää, agii ja hakua espanjanvesikoirien harrastuspäivillä. Töissä kuitenkin muistan sen alkupeäisen tavoitteeni tälle syksylle, sillä olen tulostanut kuvan Puolassa pidettyjen koirafrisbeen MM kisojen pokaaleista, jotta muistaisin alkuperäisin tavoitteeni tälle syksylle. Niinpä oli jo korkea aika ottaa itseään niskasta kiinni ja palata tähän ihanaan lajiin.

Roopen kanssa olen siinä vaiheessa, että se osaa hienosti ottaa kiekon suuhun, kun pidän sitä kädessäni itse seisoen. Se osaa loistavasti ponnistaa takatassuillaan ja tulla takaisin maan pinnalle kevyesti etutassut joustaen. Ongelmana on ollut kiekosta luopuminen. Kun Roopelle heittää kiekkoa, se tuo sen mulle ihan mun eteen, mutta kiekko jää edelleen lerputtamaan Roopen huulien väliin. Neuvoksi sain, että "heitä rollari palkaksi toisella kiekolla". Ei auttanut. Toinen neuvo, "tarjoa namia, niin varmasti kiekko putoo". No, yksistään namin antaminen hieman auttoi, mutta kun namin jälkeen heitin vielä rollarin palkaksi, alkoi kiekon tiputtamisen tahti pelittää. Tätä harjoitellaan... =)

Rosa ei edelleenkään ota kiekkoa, vaikka sitä sille tarjoan käsi suorana tai kierona. Se vain hieman hyppää ja tökkää kiekkoa. Mutta loistavasti lähtee juoksemaan rollareiden perään. No, neuvo tähän oli, että "heiluta kiekkoa edestakaisin kiekko tasaisena". Heilutin, ja kappas vain, Rosan hampaat kolahti välittömästi kiekkoon. Palkaksi lähti rollari. Mikä kaikista ihaninta, Rosa palkkautuu kiekosta, sille ei tarvitse tyrkyttää nakkeja joka välissä, vaan voi keskittyä pelkästään tekemiseen. =)

Voi sitä ilon ja onnen määrää, mikä loistaa koirien kasvoilla, kun ajellaan Masalan kentälle tai kun kiekot otetaan esille kassista ja sitä hämmennyksen ilmettä, kun kiekot pannaan takaisin kassiin. "Joko tämä loppui????" Tai kun menen kentälle Roopen kanssa, se tekee elämänsä parhaimmat toko seuraamiset ja Rosa pomppii innoissaan kuin kenguru hamuten samalla kiekkoa kädestäni. Tämä laji on selvästi ykkönen koirien mielestä, miksi siis edelleen haikailen agin perään???

Agi pläjäys ala Emmi, osa II

Tänään oli agiviikonlopun antina kontaktit ja kepit. Nyt olin eilisestä viisastuneena pakannut kassiini vihon ja kynän ja muistin jopa käyttää niitä. Muutaman kuvankin sain ikuistettua =).

Kontaktit:

• Kontaktien suorittaminen tulee suunnitella tarkasti ennenkuin opettaa ne koiralle. Kun on tietty tapa päätettynä, vasta sitten opetetaan se koiralle ja se tehdään AINA samallalailla.
• Keinussa on tarkkaa se, että sen täytyy olla laskeutunut, ennenkuin koira saa jatkaa matkaa.
• Puomissa kontaktialueelle täytyy osua ainakin yksi jalka, muuten suoritus on hylätty.
• Koska koira ei hahmota eri värien vaihtumista, on kontaktit hyvä opettaa niin, että etujalat ovat maassa ja takajalat kontaktilla. Tätä kutsutaan 2on2off asennoksi. Apukeinoina voi käyttää esim. nami/kosketusalustaa, joka sijoitetaan puomin päähän maa-alueelle, niin että väkisinkin tassut jäävät puomin ja alustan väliin. Ylösmenossa voi myös palkata ylösmenosta. Nami ja vapautus annetaan kontaktialueella ja vasta sitten saa jatkaa matkaa. Järjestys opetuksessa on, että opetetaan ensin alastulo, vasta sitten ylösmeno. Se, mitä minä olen käyttänyt, on ollut milloin mikäkin keino. Välillä namilla palkaten puomin alaosassa, istumakohdalla ei niin väliä, välillä juoksua pallolle, joka on puomin eteen laitettuna. Valitsemani keino on huono, sillä se on vaihteleva ja toisekseen, kun en ole tarkkaa pysäytyspaikkaa koiralle määritellyt, niin niistä on tullut aina vain epävarmempia ja epävarmempia. Monta kertaa olen päätäni lyönyt seinään, kun en ole tajunnut minkä virheen tein. Nyt tiedän ja seuraava sotasuunnitelma onkin jo valmis.
• A:n voi opettaa juoksemalla, johon apuvälineenä käytetään länkiä. Kokeilin pelkällä nurmella juoksuttaa Roopea länkien läpi namille ja se hiffasi sen. Ainut ongelma oli, että Roope juoksi namille häntä pystyssä ja samalla kaatoi länget mennessään. Tämän jälkeen länget vietiin puomin päähän ja se hiffasi sen heti. Pari kertaa juoksutin Roopea pelkästää puomilla, sen jälkeen päästin Roopen palkaksi putkeen. Vaikka putki on houkutteleva, siitä huolimatta Roope juoksi länkien alta ja siitä putkeen. Ensi keskiviikkona olisi tarkoitus mennä Bauhausiin hakemaan tarvikkeita ja tehdä omat länget. Ilman niitä en suostu enää treenaamaan kontakteja =).
• Jos koira pelkää keinua, on se hyvä totuttaa ensin pelkästään keinun ääneen. Tässä appari keinuttaa keinua maahan ja ohjaaja syöttää namia koiralleen, jotta se oppisi rentoutumaan, vaikka vieressä kolisisikin.Tämän jälkeen voi vaikka laittaa pöydät keinujen päähän ja koira kävelisi lievästi keinuvalla alustalla edes takaisin. Roopellahan on melkoisia pelkotiloja keinun kanssa, joten kokeilimme rohkaista sitä niin, että minä syötin namia Roopelle keinun päässä ja samalla Emmi toisesta päästä jarrutti keinua, jotta se ei kolahtaisi lujaa eikä tekisi äkkinäistä liikettä. Ensimmäisellä kerralla Roope tapansa mukaan pysähtyi keinun keskelle ja siitä hiipi pikkuhiljaa kohti päätä. Seuraavilla kerroilla Roope rohkaistui joka kerta vähän enemmän ja enemmän ja jo viidennen harjoitus kerran jälkeen Roope juoksi vauhdilla ja teki tavanomaisen pysähdyksen vasta sitten, kun matkaa keinun keskikohdasta päähän oli enää 1/3 osaa jäljellä.

Kepit:

• Käsiopetuksen avulla koira oppii katsomaan vain ohjaajan käsiä, se ei opi tekemään itsenäisiä päätöksiä kepeillä, miten ne kuuluisi suorittaa.
• Kuja - laitetaan kaksi keppiriviä vierekkäin kujamaisesti ja koira juoksee siitä läpi. Tämän jälkeen niitä lähennetään toisiaan aina vähitellen, kunnes ne muodostavat keppimuotoisen kuvion.
• Kolmas tapa on opettaa ohjureilla. Ne asetetaan sille korkeudelle, että koira ei pääse ali eikä yli. Keppejä on max 4 ja väleihin laitetaan namia. Kun koira keksii, miten kepit tulee suorittaa, ohjurit pikkuhiljaa häivytetään niin, että ne lasketaan alemmas ja alemmas, kunnes ne ovat maassa ja kohta ne voikin jo poistaa.
• Vinokepit - hyvä ja huono keino. Joillakin koirilla saattaa tulla tapa, että ne alkavat ryysiä, jolloin saattaa tulla tilanne, että koira vahingoittaa itseään, kun jonain kertana kepit eivät joustakaan.

Summa summarum, viikonloppu oli aivan loistava ja sain monta vinkkiä, miten jatkaisin treenaamista tästä eteenpäin =).

 Roope ja Rosa odottamassa vuoroaan

 Freiya hujauttaa hienosti kontakti alueelle

 "Mitäs sitten???" -tuumii Freiya

Judy juoksee länkien alta

Agi pläjäys ala Emmi, osa I

Aivan mielettömän ihana päivä takana ja tämä oli onneksi ensimmäinen kahdesta päivästä. Kivekon järjestämä agiviikonloppu Emmi Lavikan oppilaana oli juuri sitä, mitä olinkin kuvitellut. Paljon asiaa, paljon kannustusta ja paljon hyviä neuvoja.

Emmin tämän päiväisen tärkein sanoma oli ehdottomasti molemmin puolisen luottamuksen säilyttäminen. Koiran on pystyttävä luottamaan ohjaajaansa ja ohjaajan on pystyttävä luottamaan koiraansa, jotta yhteinen tekeminen onnistuisi ja vältyttäisiin virheiltä. Tämän päivän aikana huomasin, että Roopella ja minulla luottamus on lähellä nollaa. En ole koskaan varma, että se tulisi ja tekisi niin kuin sanon, eikä Roope ole ihan varma, mitä haluan hänen tekevän. Omat liikkeeni muistuttivat lähinnä hidastettua elokuvaa ja sainkin huomautukseksi jossain vaiheessa, että lompsuttelen radalla. Rosan kanssa kaikki oli toisin. Suorastaan nautin tunteesta olla Rosan kanssa radalla, tiesin, mitä se tekisi ja minne se menisi ja juoksin elämäni juoksun pitkin rataa tietäen, että Rosa tekee juuri niinkuin sanon sille.

Toinen uusi asia esteiden välisen matkan mittaaminen. Tapoja on kolme, joista mieleeni jäi vain yksi. Tilanne oli siis se, että putken jälkeen tehtiin takanakierto ja siitä piti jatkaa matkaa toiselle putkelle. Tietenkin meinasin ohjata tyylikkäästi takanakierron yhdistettynä valssiin jne..., mutta ohjaus menikin pakkovalssin avulla hypylle ja siitä putkeen. Koira teki S muotoisen kuvion, kun taas omat aivoni sanoivat koiran kulkusuunnan olevan O muotoinen. Eli jos olisin tehnyt O muotoisen ohjauksen, olisi välimatkaa esteiden väliin tullut 8m, mutta S muotoisessa ohjauksessa välimatka oli vain 7,5m. Puolimetriä ei ole paljon, mutta koiran askelissa se on ja kisoissa tämä saattaa tiputtaa jopa 20 sijaa alaspäin.  

Nämä olivat vain murto-osia saamastani opista, muita en muista. Yleensä mulla on kynä ja paperia aina mukana ja kirjoitan kaiken mahdollisen ylös, mutta jostain syystä tänään aivot halusivat keskittyä vain tekemiseen, ei opiskeluun. Huomenna on luvassa kontaktit ja joitakin ohjauskuvioita. Toivoa sopii, että pysyn paremmin hereillä kuin tänään ja saisin lippaaseeni hyviä neuvoja, joita joskus voisin hyödyntää.

Uintia ja kolarointia

Hiljaisuus treenit ovat tuottaneet tulosta. Vihdoin olen sisäistänyt sen, että kun toivon koirien suoriutuvat jostain tehtävästä, on mun oltava ihan hiljaa ja annettava koirien tehdä rauhassa työtään. Tänä aamuna koirat yllättivät mut täysin toimintakyvyllään.

Aamulla tavanomaisesti vein koirat uimaan läheiselle rannalle. Mutta kun ranta oli varattuna mummoille, oli mun pakko viedä koirat viereiselle rannalle, joka on kanoottikerhon käytössä. Viimeksi siellä ollessamme Rosa jumittui kaislikkoon ja mun oli pakko uida pelastamaan se. Vesi oli silloin kylmää ja päätin, että en enää ikinä mene siihen rantaan, vaan yritän ehtiä ihmisten puolelle ennen aamu-uinnille tulevia mummoja. Tähän asti meidän aikataulut ovatkin stemmanneet, vaan ei tänään.

Laiturille päästyämme koirat sekosi ja juoksivat maalla ympyrää siirtyen sen jälkeen laiturille juoksemaan edes takaisin niin kauan, kunnes pallo sinkoisi veteen. Mistään hukkumispelosta ei ollut kummallakaan tietoa. Taisin olla ainut, jolla oli pelko tämän reissun sujuvuudesta. Sitten vain pallo heittimeen ja tähtäys eteenpäin.... Mistään ei kuulunut minkäänlaista ääntä, ei loiskintaa, ei pallon osumista maahan, ei mitään. Mutta palloa ei enää heittimessä ollut. Mulla ei ollut minkäänlaista käsitystä, mihin pallo olisi voinut lentää, saati missä vaiheessa se oli lentoon lähtenyt. Koirat hölmistyneenä katseli ensin mua, sitten heitintä ja sen jälkeen Rosa hyppäsi veteen.

 Pienen etsinnän jälkeen Rosa palasi rantaan ja etsi palloa maista. Kohta Roope nosti nokkansa ilmaan ja hetken haisteli ilmaa nenä heiluen. Sitten se hyppäsi veteen ja paineli kaislikkoon.

 Koska Roope hyppäsi veteen, hyppäsi Rosakin. Uinnin selvä haasteellisuus on tiheä kaislikko, mutta myös tarve uida kylki kyljessä kiinni. Kolarit ovat silloin väistämättömiä.

 Mutta kun aikansa etsii, niin pallo löytyy. Sitä en tiedä, oliko se sama pallo, minkä aamulla otin mukaani, vai aikaisemmin hävinnyt pallo. Eikä sillä ole väliä, kunhan leikki jatkuu =)

Vaikka kuinka yritin saada koiristä hyppykuvaa, oli tulos aina tämänkaltainen. Ne vain ovat niin nopeita... =)