Naksuttelun avulla olen saanut Rosan aika hyvin siedätettyä meteliin. Sillä ei enää jalat vatkaa, vaikka silmät hieman pyörisikin päässä. Eilinen yhdistetty toko/agi treeni läheisen koulun pihalla onnistui lähes täydellisesti, vaikka samaisella pihalla oli poikia treenaamaassa skeittilautojen kanssa ja pärisyttelemässä mopojensa kanssa. Rosan paikkamakuukin onnistui hyvin, jopa verivihollisen kävellessä näköetäisyydellä. Ninjan ilmestyessä mulla tulikin kiire vapauttaa Rosa paikkamakuusta ja kiinnittää sen huomio nakkeihin. Niin varma käskyni alla olemisesta en ole, että olisin lähtenyt kokeilemaan, pysyykö se paikoillaan.
Tänään harjoiteltiin käänny -käskyä, jonka olin ajatellut ottaa naksuttimen avuksi. Tarkoitus olisi, että jonain päivänä, kun naksutinta ei ole, Rosa osaisi kääntää päätään käskystä ja kiinnittää huomionsa jonnekin muualle. Käsky onnistui hyvin kotona ja sitten baanalle vain kokeilemaan iltalenkin yhteydessä.
Heti ovesta lähdettyämme kohtasimme naapurin Taikan ja kappas käsky toimi! Rosa käänsi heti päänsä, kun sanoin "käänny". "Wau", mietin. Koululle saavuttuamme meitä asteli nuori poika vastaan skeittilauta kainalossa. Jo pelkästään pojan näkeminen sai Rosan jalat vipattamaan ja päätin kysyä pojalta, voisiko se hieman aiheuttaa meteliä laudallaan. Poika on tainnut olla aika usein ennenkin koirien omistajien treenikohteena, kun sitä alkoi hymyilyttää. "Voin mä vähän keinua", se tuumasi ja hyppäsi laudan päälle.
Ensin Rosa meni aivan matalaksi ja sitten kääntyi poispäin pinkoakseen karkuun. Minä sitten siinä vieressä naksuttelin ja kehuin sitä hyväksi. Roope tuijotti mua silmiin sen näköisenä, et vois sillekin parit namit maistua. Muutaman naksuttelun ja namin jälkeen mentiin hienosti pojan ohi, pysähdyin ja kiitin avusta. "Ei mitään", sanoi poika ja lähti.
En voi todellakaan käsittää, miten yksi skeittilauta saa paljon suuremman pelon aikaiseksi kuin viisi skeittilauta ja saman verran mopoja????
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti