Rosan tassuissa on aina pienestä asti ollut pienet jouset, joilla se pomppii ympäri ja ympäri,korkealle ja vielä korkeammalle. Niillä pienillä tassuillaan se osoittaa, että into on korkealla ja tahtoo tehdä vielä lisää. Siksi en ole koskaan ajatellutkaan sellaista vaihtoehtoa, kuin tokokisa sen kanssa. Tänään on mieleni muuttunut sen suhteen.
Treeneissä tein kokeeksi kolme alokasluokan liikettä Rosan kanssa; kehään meno ja luoksepäästävyys, liikkeestä seisominen sekä seuraaminen. Rosa antoi todella nätisti "liikkeenohjaajan" koskettaa itseään, istui nätisti paikallaan vierelläni, kun sitä kohti tultiin ja kaulalle kosketeltiin. Katse oli suunnattuna kohti kasvojani sen näköisenä, että joko se nami tulee. Ei, ei tullut nami. Ainoastaan kehu. Seuraava liike oli liikkeestä seisominen. Rosa asettui hienosti vierelleni, lähti seuraamaan nätisti ja jäi seisomaan käskyn kuultuaan. Palatessani takaisin Rosan vierelle, alkoi sisäinen riemu purkautua, paketti hajosi ja Rosa alkoi liikkua. Kehuin kuitenkin kovasti hienosta yrityksestä. Seuraaminen ilman talutinta olisi varmasti mennyt hyvin, ellei emäntä olisi alkanut jännittää ja sen myötä askeleissa sekoamaan. Täyskäännöskin meni ihan nurin kurisesti. Mutta lähes koko matkan Rosa oli hienosti vierelläni.
Roopen kanssa mietin, että mitä ihmettä sitä treenaisi sen kanssa. Kävelin eteenpäin pohtien asiaa ja Roope tuli kiltisti vierelläni aivan oikeassa paikassa. Siitä sain idean tehdä seuraamisessa äänettömän harjoituksen. Ja kuinka ollakaan, seuraaminen meni niin nappiin kuin ikinä voi mennä. Taidan kokeilla tätä samaa vielä ensi kerrallakin. Ruutu oli hieman hakusessa, mutta muutaman muistuttelun jälkeen sekin alkoi mennä paremmin.
Kaiken kaikkiaan todella hyvä treeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti